Paikkamakuu 8,5: Jäi ihan vinksalleen, meni ilmeisesti sitten lonkka-asentoon ihan vallan pohjanmaan kautta... Perusasennon kämmäsin itse, kun en tajunnut jäädä järkevämpään kohtaan koiran vierelle, se kun tosiaan oli hieman oudossa asennossa. Perusasento oli siis hieman takana. Kuitenkin tosi rauhallinen - ja hiljainen - paikkamakuu, se on pääasia!

Seuraaminen 7,5: Tämä suututtaa, todella. Oltiin eka koirakko voittajassa, ja jatkettiin paikkamakuun jälkeen ilman virittelyjä kehän ulkopuolella. Watin oli jotenkin hankalaa asennoitua alkuun työntekoon, ja eka puolikas seuruusta meni ihan käteen. En edes tiennyt, että koira voi potkia ohjaajaansa säärille, mutta nyt on todistettu sekin. Jotenkin kummasti sain kunnon latauksia jalkoihini, ja se hieman hankaloitti liikkumista... Loppupätkä meni oikean tason mukaisesti, kun koira skarppasi ja tajusi, että pitäis varmaan tehdäkin jotain. Tätä samaa ongelmaa on ollut seuruussa ennenkin, joten joku ratkaisu pitäisi keksiä, että saataisiin homman juonesta kiinni alusta asti.

Liikkeestä istuminen 9,5: En tiedä, mistä puolikas meni. Veikkaisin valmistelevaa osuutta, painoi nimittäin jonkin verran.

Luoksetulo 10: Ja taas hölmöä huijattiin... En nähnyt, mitä saatiin arvosanaksi, ja tuomari totesi liikkeen jälkeen, että seisomisasentoa voisi kyllä hioa. Koira kun seisoi vähän vinossa, ei ollut ihan kohtisuorassa ohjaajaan nähden. Mietin jo, että ei ole todellista, pitääkö tuohonkin nyt sitten alkaa kiinnittää huomiota ja miten ihmeessä sen teen. Ei siihen sitten kuulemma tarvitse, en vain tunnistanut vitsiä. 

Ruutu 9,5: Puolikas pois lähtöluikautuksesta... Muuten loistava, myös sivulletulo tällä kertaa. Tosin nyt kuvio tehtiinkin vasemmalle, joten homma oli koiralle helpompi.

Hyppynouto 9: Samankaltainen luikautus lähtiessä jälleen, ja kapulalle vielä kunnon murahdus. Huoh. Niistä piste pois.

Metallinouto 10: Herravarjele! Watti inhoaa metallia ja siksi sille ei kehtaa edes huudella. Virrat oli siis sopivalla tasolla ja pisteitäkin ropisi. Nopeammin olisi kyllä saanut tuoda omaan makuuni.

Tunnari 8: Pelkäsin pahinta. Eilisillan tunnaritreenissä homma nimittäin kaatui täysin. Koira ei edes tiennyt, mitä sen pitää tuoda, vaan etsi makkarin nurkista jotain tuotavaa... Hieman huolestutti, etenkin kun unohdin kisareissulta tunnarit kokonaan kotiin, enkä ehtinyt tehdä varmistelua edes ennen kehää. Supernopea kapulan poimiminen ja sivulle, ja olin satavarma, että väärän se sieltä kävi vain nappaamassa. Mutta kappas, oma se oli! Pyörittely suussa oli kyllä... noh, aika härskiä, ja palautusasento vähän vino. Niistä pisteet pois.

Kaukot 7: Ei varmaan pitäisi olla tyytyväinen, että koira teki virheen, mutta jollain tapaa olen kuitenkin. En varsinaisesti siihen virheen tekemiseen, vaan siihen, että Watti lähti korjaamaan sen eikä jäätynyt. S-I siirtymässä teki siis maahanmenon, mutta nousi käskystä istumaan. Tuossa tuli sitten kaupanpäällisinä hypähdys eteenpäin. Kaikki muut siirtymät oli aivan loistavat, ja olen tositosi tyytyväinen näihin, vaikka pisteet ei huimat olleetkaan. Todellinen työvoitto meille, hyvä Watti! 

Kokonaisvaikutus 8: Piste pois äänistä.

Yhteensä 276,5 pistettä eli se kauan kaivattu I-tulos ja luokkavoitto. 

Ja sehän on satavarmaa, että voittajassa ei enää kisata. Nyt uusia liikkeitä päin ja vähän vaihtelua treeneihin, jee!

Kuvia ei kisoista saatu, mutta pieneksi piristykseksi mukaan ystävänpäivän kunniaksi otetut pusukuvat.

Hirrrrrrrveen iso suukko!

Olikohan tämä sitä kuuluisaa kuoliaaksi pussaamista?!

VUODEN 2011 TAVOITTEET:

TOKO:

- avoimen luokan starttaus (tämä tapahtuu itse asiassa hyvinkin pian, menin nimittäin ilmoittamaan Watin parin viikon päästä Tuuloksen kisoihin...) ja ainakin se yksi ykköstulos, tosin aikomuksena olisi käydä avoimessakin useampi kisa, että saataisiin sitä kallisarvoista kokemusta  - joten laitetaan tavoitteeksi kenties myös TK2?

- voittajan liikkeet kuntoon niin, että päästäisiin mahdollisesti jo loppuvuodesta starttaamaan sekin

Tämä tuli hoidettua: kolme kisaa avoimessa keväällä ja tuloksena TK2. Voittajassa startattiin syksyllä neljän kokeen verran, joista tuloksina kakkos- ja kolmostuloksia.

AGILITY:

- jospa Watti pääsisi edelleen lainaohjaajan kanssa silloin tällöin liitelemään, siinä ainoat tavoitteet tämän lajin osalta tälle vuodelle

Tässä pistettiin vähän paremmaksi. Toukokuussa jatkoin itse ohjaksissa, ja agilitykin on alkanut sujua huomattavasti mallikkaammin kuin mitä tuossa vaiheessa osasin luultavasti hurjimmissa unelmissanikaan haaveilla!

PK:

- BH keväällä

- hakukokeeseen loppukesäksi ja tottakai tavoitteena HK1 

BH suoritettiin huhtikuussa, ja hakukokeessakin käytiin loppukesällä. Tulos jäi saamatta, ja syksylle varattu toinen koe jäi käymättä dopingvaroaikojen vuoksi.

KOIRATANSSI:

- treenailua omaksi iloksi se mikä muilta lajeilta aikaa jää, kisoja en varsinaisesti suunnittele, mutta katsotaan mitä eteen tulee

Tanssahdeltua tuli aika vähän, kisattua vielä vähemmän...

NÄYTTELYT:

- tammikuun lopussa tulee se maaginen 2 vuotta täyteen, joten sen jälkeen yritetään saalistaa se viimeinen serti

- ulkomaille käy toivottavasti tiemme tänä vuonna, eli yrityksenä saada ne kahden ulkomaan cacibit

- kaiken tämän saalistusyrityksen päätavoitteena siis FI MVA ja C.I.B. - jopa C.I.E. jos tuon käyttötulostavoitteen kanssa natsaa, mutta tämä menee jo melkoiseksi haaveiluksi...

Viimeinen serti saatiin heti ekassa näyttelyssä 2-vuotissynttäreiden jälkeen, ja heinäkuisen luonnetestin jälkeen juhlittiin FI MVA -titteliä. C.I.E:hen vaadittavat cacibit saatiin kasaan myös heinäkuussa, C.I.B jäi siis pk-tuloksen puuttuessa vain haaveeksi (ja tittelitkin on näköjään menneet tuossa haaveilun keskellä sekaisin  ). Ulkomailla tuli siis myös käytyä ja haettua cacibien lisäksi EE ja RU MVA:n arvot.

VUODEN 2012 TAVOITTEET:

TOKO:

- Se VOI1 tottakai, ja mahdollisimman pian...

- EVL:n korkkaus ja toivottavasti edes joku ykköstuloskin.

AGILITY:

- Taitojen kartuttaminen (etenkin ohjaajan...), yhteistyön parantaminen sekä luottamuksen lisääminen koiraan.

- Kisauran aloittaminen, hui!

PK:

- Hakuilu mahdollisuuksien mukaan, ei kisatavoitteita tälle vuodelle.

KOIRATANSSI:

- Ajatuksena oli saada ohjelma kasaan maaliskuun kisoihin, mutta se taitaa kyllä jäädä... Tanssahtelua tänäkin vuonna fiilispohjalta.

NÄYTTELYT:

- Watin kotimaan näyttelyt jäävät tänä vuonna vähiin. Erkkarissa voisi käydä, ja Voittajassa tietty, mutta muuten jätetään varmaan näyttelykehät väliin.

- Toukokuulle on varattu Tanskan reissu ja siellä kaksi KV-näyttelyä, muita ulkomaan reissuja ei ole ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa. Tanskan valionarvo olisi ihan riittävä tavoite kaunistelussa tälle vuodelle. 

Viikko Messarin jälkeen Watti alkoi pärskiä, aivastella ja ryystää. Eläinlääkäri diagnosoi vaivan kennelyskäksi, mutta itse hieman epäilen tuota kuitenkin. Koira kun ei yskinyt, kakonut eikä yökkinyt ollenkaan, eli kaikki aikaisemmin kennelyskäisillä näkemäni oireet puuttuivat kokonaan. Sain antibioottireseptin kaiken varalta, jos vaikkapa joulunpyhinä olisi tullut käänne huonompaan, ja aloitin lääkityksen pari päivää lekurikäynnin jälkeen. Oireet helpottivatkin samantien. Oliko kyseessä kuitenkin kenties nielutulehdus tai jotain muuta, en tiedä. Pääasia, että homma saatiin hoitoon. Nenäpunkkihäätökin tehdään joka tapauksessa nyt samaan syssyyn. 

Tuo antibioottikuuri ei ollut edes lopussa, kun jouluaatonaattona pienen tokotreenin jälkeen Watti alkoi pissata puhdasta verta ja huusi kuin tapettava. Ei kun lekuriin jälleen, diagnoosina virtsatietulehdus. Antibiootin vaihto ja Dolagista pahimpiin kipuihin. Tammikuun kaksi tokokisaa menivät sitten siinä. Samoin muuttuivat jalostussuunnitelmat, sillä todennäköisyys nartun tyhjäksi jäämiseen oli suuri. Watin velipoika sai suunnitellun naisen, ja sekös Wattia kismittäisi, jos se tietäisi...  Tänään käytiin vielä steriiliyden varmistamiseksi hakemassa Tardak-pistos, sillä vaikka verivirtsaisuus ja kivut loppuivat, Watti alkoi taas tikistellä pissiään loppulenkistä ja jotain ongelmaa eturauhasessakin siis on. Huoh, nyt sitten vain laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että nämä vaivat jäisivät tähän eikä tarvitsisi turvautua kastraatioon - se on nimittäin aika lailla viimeinen asia, minkä haluan tehdä. 

Pakollinen kisatauko siis tuli, mikä ei ole ehkä huonokaan asia. Helmikuussa toivottavasti taas back in business, entistä ehompina. 

JYVÄSKYLÄ KV 19.11.

Tuli käytyä "kenraaliharjoituksissa" Messaria varten, vaikkei varsinaista syytä näyttelyttää Wattia oikeastaan ollutkaan. Ihan hyvä sinänsä, että tuli käytyä - totesin nimittäin, että esiintyähän tuo ei taas osaa, kun ei pitkästä aikaa ole tarvinnut! Seisominen oli jotain aivan mahdotonta; kun ei jalat pysy siellä, missä pitäisi, niin ei pysy. Treenaamisen paikka...

Tuomarina oli belgialainen Rita Reyniers, joka osoittautui suht tiukaksi, mutta mielestäni varsin oikeudenmukaiseksi. ERI-automaatit on jo niiiin nähty, että tervetullutta vaihtelua nähdä tuomari, joka osaa jakaa muutakin. Kelpieitä oli yhteensä 13.

"Almost 3 years. Correct bite. Nose colour fitting the coat colour. Typical ear set. Stable back. Excellent shoulder & well laid croup with good tail set. Excellent hind quarters. Good feet & typical coat texture. Moves well, front & rear in harmony." ("Lähes 3-vuotias. Oikea purenta. Kirsun väri sopii turkin väriin. Korvat tyypillisesti asettuneet. Vakaa selkä. Erinomainen lapa & hyvä lanneosa, häntä hyvin asettunut. Erinomaiset takakulmaukset. Hyvät tassut & tyypillinen turkinlaatu. Liikkuu hyvin, harmonisesti edestä ja takaa.") VAL ERI-1 SA PU-1 ROP CACIB

Ryhmässä tuomaroi joku italialainen, joka ei kelpieen päin tainnut juuri vilkaistakaan. Ei yllättävää. 

TOKO 26.11.

Neljäs kerta toden sanoo... Not. Voittajafiilistä ei tullut vieläkään. Tällä kertaa käytiin yrittämässä Kuopiossa Musti&Mirri-areenalla Katja Rautiaisen tuomaroimina. Paikkahan oli aivan loistava ja olosuhteet ihanteelliset, mutta kun ei niin ei... 

Paikkamakuu 9,5: Oli nuuskaissut pari kertaa heti alussa, muuten ei kuulemma huomautettavaa. En ole enää pitkiin jännittänyt paikkamakuuta, mutta tällä kertaa kyllä laskin sekunteja... Viereisen koiran ohjaaja nimittäin alkoi heti piiloon päästyämme tilittää, miten hänen koiransa lähtee aivan varmasti ja tekee jotain typerää, eikä se ole koskaan ollut 4 minuuttia paikkamakuussa, eikä sitä ole kyllä treenattukaan pitkiin... Todella hieno tunne kuunnella tuota se 4 minuuttia ja toivoa sydämensä pohjasta, ettei se vieruskaveri siellä niitä tyhmyyksiä tee! Pikku vinkki: jos epäilyttää, niin ei kannata tulla kisoihin, ja jos kuitenkin tulee, kannattaa pitää se suu kiinni eikä aiheuttaa pienimuotoisia sydänkohtauksia kilpakumppaneille. 

Seuraaminen 9: En kyllä tiedä, mistä noin hyvä arvosana tuli. Tämä ei nimittäin ollut seuraamista nähnytkään! Koira edisti (luulen, että oli omasta mielestään lähdössä ruutuun) ja oli jokseenkin pois hallinnasta, tuskainen olo jo ehti tulla. Aivan outo seuraaminen kaiken kaikkiaan.

Liikkeestä istuminen 9,5: En muista, mistä meni puolikas. Olisiko mennyt valmistelevasta osuudesta, jossa seuraaminen oli edelleen melkoista keulimista?

Luoksetulo 6: Varmistelin ennen kehää ulkopuolisen pallokäden avulla seisomista. Eka pysähdys olikin ihan ok, vaikka pienellä pompulla pysähtyikin. Ennakoi kuitenkin liikkeelle lähdön liikkurin käskystä, ja maahanmeno olisi saanut olla terävämpi. Treeniseuran puute alkaa näkyä turhan hyvin liikkuriin reagoimisena.

Ruutu 7,5: Pieni ulvahdus ruutuun lähtiessä, löysi oikean paikan (jäi kyllä vähän turhan eteen, mutta hyvin mahtui kuitenkin) ilman lisäkäskyjä. Oli kuitenkin jälleen reagoinut liikkuriin ja nousi seisomaan hänen käskystään, ei kuitenkaan lähtenyt sivulle ennen minun käskyäni. Tuli kuitenkin taas kerran ensin seuraamaan oikealle puolelle - siis täh?! En tajua, mistä tämä aina kokeissa tulee, kun treeneissä ei ole tehnyt tuota kertaakaan, ja olen tarkoituksella nyt vahvistanut vasemmalle tuloa. 

Hyppynouto 9: Ääni jälleen lähdössä, muuten ok.

Metallinouto 8,5: Hidasteli kapulaa ottaessa ja palautusvauhti olisi saanut olla nopeampi.

Tunnari 0: Ei auttanut varmistelu ennen kehää tällä kertaa.  Merkkasi heti oman ja tiesin kyllä, mikä se on, mutta teki tutun varmistuskierroksensa taas. Nyt tuli kuitenkin kuvioihin taas niiden muidenkin pieni maistaminen, ennen kuin päätyi kuitenkin siihen omaan. Tähän kohtaan noin miljoona kirosanaa!

Kaukot 0: Alkoi hienosti! Sitten tuli kuitenkin lipsahdus, kun seiso-istu menikin Watilta vahingossa seiso-maahan. Yritin korjata toisella käskyllä, mutta koira liimautui mattoon eikä tehnyt enää yhtään siirtymää. Huomasi ilmeisesti, että moka tuli, ja päätti että on parempi olla tekemättä yhtään mitään, ettei tee virheitä. 

Kokonaisvaikutus 9: Tuomari totesi, että koira tekee töitä iloisesti ja rotutyypillisesti, ainoa häiritsevä asia oli ne muutama ääni.

Pisteitä yhteensä 200,5 eli III-tulos. Sijoitus kuitenkin 2./6. 

HELSINKI WINNER 2011, 03.12.

Sitten olikin jo vuoden näyttelyhuipentuma, Messari-viikonloppu! Watti vietti viikonloppua "serkkupoikien" seurassa ja näyttelyissä kaunistelemalla. Lauantaina tuomarina oli Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista. Vaikutti oikein asiantuntevalta (kuulin, että olisi arvostellut Ruotsissa erkkarinkin?) ja oli oikein miellyttävä koiria kohtaan. Lisäksi tuomari perusteli valintansa ääneen, mikä oli ehdoton plussa! Valitettavasti en saa arvostelun joka kohdasta selvää, mutta tässä "hyvä arvaus":

"Snart 3 år. Typful hane av bra storlek. Välformat huvud med bra profil. Väl??? öron. Rund, aningen ljusa ögon stör uttrycket. Nospartiet kunde vara mer utvecklat under ögonen. Bra bett. Utmärkt hals, ??? och rygg. Aningen brant i korset. Bra föroröst och röstkorg. Något vid i armbågen. Breda lår. Bra benstomme. Välvinklad. Rör sig mycket bra från sidan." ("Pian 3-vuotias. Tyypillinen uros, hyvän kokoinen. Hyvinmuodostunut pää hyvällä profiililla. Hyvin ??? korvat. Pyöreät, hieman vaaleat silmät häiritsevät ilmettä. Kuono-osa voisi olla paremmin kehittynyt silmien alta. Hyvä purenta. Erinomainen kaula, ??? ja selkä. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hieman löysät kyynärät. Leveä reisi. Hyvä luusto. Hyvin kulmautunut. Liikkuu erittäin hyvin sivulta.") VAL ERI-2 SA PU-2 VARA-CACIB 

Watin velipoika Keiko veti pidemmän korren ollen lopulta ROP, joten lauantain tittelikin meni onneksi sukuun!  Tuomari perusteli veljesten järjestystä PU-kehän jälkeen sillä, että Watin pää miellytti häntä enemmän, mutta lopussa pitkään juoksutettaessa sillä alkoi lantio hieman pettää, ja siksi järjestys oli tämä. Watin esiintyminen oli hieman hallitumpaa kuin Jyväskylässä, mutta hosumista oli ilmassa kyllä taas jonkin verran.

VOITTAJA 2011, 4.12. 

Taas täytyy todeta, että Voittaja sopii meille. Kaksipäiväiset näyttelyt ovat meille plussaa, sillä eilisen aiheuttama väsymys teki Watista tänään äärimmäisen miellyttävän näyttelykaverin! Watti  näytti sitä paitsi nauttivan joka sekunnista. Kehä oli tunnin verran myöhässä, ja siinä staffikehää seuratessamme Watti ehti suuteloida kaikki lähistön ihmiset sekä flirttailla muutamalle nartulle tositarkoituksella. Iloinen kaveri kerrassaan... Tällä kertaa tuomarina oli Johan Juslin.

"Sopivan kokoinen, oikeanmallinen rotunsa edustaja. Hyvät pään linjat. Hyvä raajaluusto. Häntä hyvänä jatkeena ylälinjalle. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu hyvin." VAL ERI-1 SA PU-1 VSP CACIB V-11

Melkoisen ylimalkainen arvostelu (ainakin eiliseen syväluotaavaan analysointiin verrattuna), mutta lopputulos oli loistava, ja tuomari tuntui oikeasti Watista tykkäävän. ROP-valinnan jälkeen hän totesi, että Watti liikkuu todella upeasti, mutta narttu veti kuitenkin pidemmän korren (ja kaunis narttu se olikin, se on pakko myöntää!). Tittelin suhteen siis hattutemppu: kolmatta vuotta peräkkäin Voittaja-titteli on Watin taskussa! 

Pieksämäen hallissa on Sitä Jotain, ainakin Watin mielestä. En ymmärrä, mikä siellä nostaa vireen noin huippuunsa, mutta kylläpä oli koira taas kuin lentoon lähdössä. Näissä tilanteissa jos jossain sitä luulisi ohjaajan tajuavan pitää koiran kontrollissa joka sekunti, mutta niitä riittävän tyhmiäkin ohjaajia näyttää löytyvän... Tuomarina oli Markku Mäntynen, joka tuomaroi oikein ystävällisesti ja mukavasti.

Paikkamakuu 10: Ei kuulemma huomioita. Samasta rivistöstä lähti koira, ja viereinen koira oli ollut myös levoton, mutta meidän paikkamakuuongelmat näyttäisivät olevan taaksejääneitä - ainakin toistaiseksi. 

Seuraaminen 9,5: Edisti mielestäni alkupätkällä vähän, virettä oli selkeästi liikaa, mutta tällä kertaa ei sentään tullut niitä viimekertaisia kummallisia ääniä. Muuten ihan jees seuruu. 

Liikkeestä istuminen 10: Hyvä.

Luoksetulo 0: Tyhmätyhmätyhmätyhmä! Ohjaaja nimittäin. Watilla ei ollut aikomustakaan reagoida ekaan seisomiskäskyyn, joten toistin idioottina saman, ja koira meni maahan (itse asiassa juuri siinä, missä sen olisi pitänyt maahan mennäkin). Tuomari kysyi, onko meillä sama käsky sekä seisomiseen että maahanmenoon, enkä kehdannut valehdella (hyvin läpinäkyvästi), että on.  Voi olisinpa osannut siinä sekunnin sadasosassa käyttää päätäni ja jättää koko toisen käskyn sanomatta tai käskyttää maahan, niin olisi tullut edes se 5 pistettä (eli kertoimen kanssa 20). Se olisi muuttanut niin paljon... Jossittelu on turhaa, mutta silti...

Ruutu 10: Jäi ensin turhan etureunaan, mistä käskytin uudestaan ruutuun ja silloin päätyikin hyvälle paikalle. Ei ennakointia sivulle tällä kertaa, ihan superhieno. (Vaikka olisihan se voinut suoraankin sinne oikeaan paikkaan päätyä, jos nyt aletaan pilkkua viilata...)

Hyppynouto 10: Tuomari totesi, että jäipä kuoppa, kun koira lähti. Hillitön asenne ja vauhti, siinä ei kauan nokka tuhissut, kun homma oli hoidettu. Eikä ääniä! 

Metallinouto 9,5: Watilla oli selvästi hinku mennä uudestaan ruutuun, jota kohti nouto tehtiin. Hienosti se kuitenkin löysi oikean moodin ja toi metallinkin hienosti. Puolikas meni varmaan hitaasta perusasennosta?

Tunnari 10: JEEEEEE!!! Jos muuten ketuttaakin, niin tästä ainakin voin olla huipputyytyväinen! Vauhdilla kapuloille, etsi rauhassa, poimi todella varmasti oman ja lähti palauttamaan heti vauhdilla. Ei niin sitten mitään epäröintiä, aivan mahtava! Tuomari halusi tarkistaa kapulan ja totesi, että ei se näköjään sitä purrutkaan, vaikka kapula vähän suussa liikkuikin. Ei jälkeäkään nimittäin missään. 

Kehuin koiraa todella hyvin onnistuneen tunnarin jälkeen, ja se oli aivan täpinöissään tästä huippusuorituksestaan. Ja mitä ilmeisimmin se ajatteli homman olevan tällä selvä, sillä siirryttäessä kaukoihin se yritti poistua kehästä palkkapurkille (jonka luulin onnistuneeni jättämään ulos koiran huomaamatta, mutta jälleen kerran voin vain todeta, että en siis ole koiraani fiksumpi edelleenkään). Miten voinkaan olla niin typerä, että annan tuon virtapiikin jäädä selkäni taakse edes sekunniksi, kun se on tuossa vireessä?! 

Kaukot 5: Mitä ihmettä tälle tehdään?!? Seisomisissa koira tuli suorastaan hyppäämällä eteenpäin, ja seisomasta istumaan teki ensin maahanmenon, mutta korjasi käskystä oikeaksi (tosin huomautti ohjaajaa murahduksella tästä selvästi virheellisestä ohjauksesta  ). 

Kokonaisvaikutus 7: Tuomari sanoi joutuvansa valitettavasti ottamaan 2 pistettä kokonaisvaikutuksesta pois tuon poistumisyrityksen takia, ja ne olivatkin yllättävän kalliit pisteet.  Tuomari myöskin totesi, että ei taida olla kyseessä kovinkaan pehmeä koira - no, ei se tosiaan ole. 

Pisteitä yhteensä 254, eli II-tulos. Sijoitus 4./13.

Mitä tästä opinkaan? Ainakin pitämään suuni kiinni, jos en tiedä, mitä kannattaisi sanoa. Ja pitämään sen koiran hanskassa, luoja nähköön! Kantapään kautta pitää kaikki näköjään oppia, vaikkei tahtoisikaan. Fiilikset on olleet tuon jälkeen aika alamaissa, mutta kaipa täältä vielä noustaan. Koira oli kuitenkin loistava, se teki upeaa työtä alusta loppuun asti. Vielä kun ohjaaja saataisiin kartalle, niin hyvä. 

Paikkamakuu 10: Lonkka-asennossa oli palatessani, mutta ilmeisesti oli vaihtanut heti siihen, koska ei ainakaan sakotettu.

Seuraaminen 9: Tuomarin mukaan oikein hyvää seuraamista, perusasennot pari kertaa vähän hitaat. Kaavio oli mielestäni tosi pitkä (ainakin eiliseen verrattuna), mutta se ei aiheuttanut koirassa mitään puutumista. Omaan makuuni oli vähän lepsu seuruu, mutta ulospäin oli näyttänyt ilmeisesti ihan hyvältä.

Liikkeestä istuminen 10: Tämä toimii siis viimein. 

Luoksetulo 5: Seisominen valuivaluivalui... Yleensähän ongelma on se, että Watti tekee seisomisen sijaan maahanmenon, mutta tällä kertaa se vain ei reagoinut kunnolla mihinkään suuntaan. Toisella käskyllä pysähtyi, ja siitä metrin päässä olikin sitten jo maahanmeno. Vauhtia oli noin puolet eilisestä hullunrallista, mutta silti ei onnistunut, kun eilinen stoppi oli ihan loistava. Kummaa.

Ruutu 5: Aivan loistava ruutuunmeno, mutta ennakoi luoksetulon. Tätä ei ole juuri treenattu, kun ei ole ollut ongelmia, joten ehkä tarttis vähän panostaa joskus tähänkin...? 

Hyppynouto 8: Ääni pääsi kapulalle taas, tosin ei mitään eiliseen verrattavaa. Palautukset tökkii nyt ihan satasella, asento on tosi väljä ja vino. Tätä on yritetty skarpata taas, mut näköjään huonolla menestyksellä. Tekisi mieli siirtää palautukset suoraan sivulle, mut se pk-puoli... Plääh, ei jaksais hioa tätä enää - vastahan sitä on tehty pari vuotta.

Metallinouto 8: Ääntä ei tainnut tälle päästää, mutta otti aika hitaasti kapulan suuhunsa. Palautus jälleen väljä, ei tarvinne enää edes mainita...

Tunnari 5: Niinkuin pelkäsin, eilinen tunnari aiheutti taas epävarmuutta. Varmisteli, varmisteli ja varmisteli, ja pureskelikin vielä. Ja se palautus... Oli se sentään oikea kapula, siitä plussaa!

Kaukot 8: Jee! Etenihän se kyllä, muttei luojan kiitos ihan yhtä paljon kuin eilen. Kaikki siirtymät toimi ekalla.

Kokonaisvaikutus 8: Mitä ilmeisimmin koomailu näkyi tuomarinkin silmään.

Yhteensä 238 pistettä eli II-tulos, sijoitus jälleen 3./6.

Paikkamakuu 10: Meinasi mennä käteen heti ensimetreiltä. Liikkuri hölmöili ja rivistöön päästyämme totesi vain yhteen putkeen "antakaa koiralle käsky ja jättäkää koira". Öh siis täh?! Menin aivan pihalle (en onneksi ollut ainoa), jätin jo koiran antaen sille hätäisesti käskyt ja palasin sitten kuitenkin yhden askelen jälkeen sen luo, kun homma olikin ihan sekaisin. Liikkuri viittoili  meitä kuitenkin lähtemään koirien luota, ja annoin toisen paikka-käskyn, sillä Watti oli todennäköisesti vielä hämmentyneempi kuin ohjaaja. Onneksi siitä ei sakotettu, meni liikkurin piikkiin. 

Seuraaminen 9: Tässä vaiheessa jo aloin aavistella pahaa vireen osalta. Koira oli kuin viritetty jousi ja murahti (!) joka ikisessä käännöksessä. Tuota ei ole kyllä tapahtunut koskaan ennen, ja alkoi nousta kylmä hiki otsalle kun ajattelin, mikä mahtaisi olla sitten tilanne esim. ruudussa, jos jo seuraamisessa alkaa lähteä ääntä... Tästä äänestä tuomari mainitsi, en muista oliko jotain muuta vikaa?

Liikkeestä istuminen 10: Istui nopeasti, tuomari mainitsi että etujalat ei olleet ihan tasan, mutta ilmeisesti siitä ei sitten tipu pisteitä?

Luoksetulo 8,5: Tässä kohtaa alkoi hirvittää. Jätin koiran, ja se alkoi huutaa perään! Siis oikeasti, mitä ihmettä?!? Vauhti oli niin mieletön, etten todellakaan uskonut pysähdysten siitä vauhdista onnistuvan (kuten ei kuulemma uskonut tuomarikaan...), mutta kummasti se onnistui stopit tekemään, ja hienosti vielä.

Ruutu 8: Vähän eteen jäi ruudussa, mutta mahtui hyvin ja meni sujuvasti maahan. Luoksetulo olikin sitten taas juttu sinänsä. Mikä älynväläys mahtoi olla tulla sivulle oikean sivun kautta edestäni kiertäen? Outo valinta, mutta mikäpä minä olen Watin päätöksiä kyseenalaistamaan... Ehkä hurja vauhti kostautui tässäkin ja tuli pieni virhearvio. Mutta mikä oudointa, tässä liikkeessä ei päässyt ääniä sitten ollenkaan.

Hyppynouto 7,5: No, ruudussa menetetyt äänet otettiin sitten takaisin tässä. Järkyttävä karjaisu/haukahdus kapulalle, siis oikeasti ihan törkeä. Possukoira. Heitin kapulan aika vinoon vasemmalle, mutta hienosti koira kyllä tuli hypyn kautta takaisin. Palautus oli tosi huono, istui eteen väljästi ja vinoon, perusasento sentään oli hyvä. Tajusin itse asiassa vasta kotiin ajaessani, että liikkuri ei edes kysynyt minkä kapulan haluan vaan antoi meille automaattisesti ohjatun kapulan?? Muille mielestäni tarjottiin normikapulaakin.

Metallinouto 7,5: Samat ongelmat tässä kuin edellisessäkin, eli karjaisu ja huono palautus.

Tunnari 8: Tämä lähti alusta asti niin pieleen, että olin satavarma, ettei onnistu. Liikkuri ei missään vaiheessa kysynyt, olenko valmis, vaan lykkäsi vain kapulan käteeni ja totesi siinä samalla itse, että on varmaan valmista. En ollut ehtinyt sanoa koiralle yhtään mitään valmistelevaa eikä se todellakaan edes tiennyt, että ollaan jo tekemässä jotain, kun en itsekään sitä tiennyt! Viritettynä jousena se siinä sitten pingotti ja lähetin niin flegmaattisella äänellä kuin ikinä itsestäni irti sain. Tunnarien takana oli ruutu, ja olin varma että sinnehän se ampuu. Mutta ylläri ylläri: hienosti meni kapuloille, teki rauhallisesti töitä ja valitsi varmasti yhden. Juuri kun koira lähti tulemaan minua kohti kapulan kanssa, lähti liikkuri vierestä sitä kohti hakemaan ylimääräisiä kapuloita pois. Tunnari on meille sen verran epävarma liike vielä, että tuo olisi saanut jäädä tapahtumatta - koira väisti liikkuria ja jäi hämmentyneenä ihmettelemään matkalle hetkeksi, se ei selvästikään ollut enää varma oliko tehnyt oikein. Vielä edessäni se kääntyi katsomaan liikkuria ja tuli sitten kapulan kanssa suoraan sivulle taskuperuutuksella. No, kapula oli oma, mikä oli pääasia, mutta eniten koko kokeessa harmittaa tuo episodi, kun koira oli lähdössä tosi varman oloisesti kohti ja sitten piti käydä noin.

Kaukot 0: Sama ongelma kuin luoksetulossakin, eli kun jätin maahan, alkoi huuto. Voi elämä... Mielentila oli siis sitä luokkaa, ettei tarvinnut kuvitellakaan kaukojen onnistuvan. Meni hosumiseksi parissa kohtaa, mikä vaati tuplakäskyt, ja eteni ehkä oman mittansa verran. Ykköstulos menetettiin sitten viimeisessä liikkeessä; jos tästä olisi saatu edes jotain, olisi saatu se ykkönen. No, aina ei voi voittaa...

Kokonaisvaikutus 9: Tuomarin mukaan koira teki töitä oikein iloisesti ja mielellään, muuta en muista mitä kommentoi.

Yhteensä 243 pistettä, II-tulos ja sijoitus 3./5. Saatiin siis pyttykin muistoksi tästä ikimuistoisesta pörhellyksestä! 

Viimeisen liikkeen jälkeen vapautettuani Watti räjähti - se pomppi kumipallona pariin metriin ja kehästä lähdettiin häntä tötteröllä. Sillä oli niiiin kivaa, ettei tosikaan, ja vaikka ykkönen jäi noin pienestä kiinni, omakin fiilis jäi tosi positiiviseksi ihan vain siksi, että koiran asenteessa ei ainakaan ole vikaa. Moottori riittää kyllä pitempiinkin setteihin, hyytymistä ei todellakaan ollut nähtävillä, ja Watti aidosti nauttii työnteosta. Nyt vain pitäisi keksiä, miten saan huomenna palautettua vähän vakavamman moodin ilman äänisikailuja... Huomisessa kokeessa on tosin se hyvä puoli, että tiedän liikkurin siellä toimivan aika paljon ennustettavammin ja loogisemmin. Tänään osan koirankin sähläyksestä aiheutti varmaan ohjaajan epävarmuus, kun en edes tiennyt, mitä ollaan milloinkin lähdössä tekemään, kun ei liikkuri sitä sanonut, näytti vain lähtöpaikan. Liikkeiden normijärjestys kun ei ole minulla vielä mielessä, ei etenkään koetilanteessa kun jännitys on huipussaan. 

Mutta tästä jatketaan aamulla, katsotaan mitä ihmeellisyyksiä saadaan sitten aikaan! 

Viime viikot on pakerrettu tokon parissa, tavoitteena eka voittajaluokan kisa parin viikon päästä. Ennakko-odotukset ei ole kovinkaan korkealla, sillä noissa liikkeissä on vielä niin monta "liikkuvaa osaa", että voi käydä kuinka vaan. Tässä vaiheessa keskitytään lähinnä minimoimaan ennakointia ja omatoimisuutta, kuten aina... Ikinä ennen en ole voittajassa kisannut, joten jännitys on vielä normaaliakin pahempaa, mutta jospa tästäkin hengissä selvittäisiin?!

Laitetaas vielä pari kuvaa, jotka on näpätty valioilmoitusta varten juuri ennen muuttoa.

Voittajaan on nyt ilmoittauduttu, vaikka ei kai ketään onni potkaise kolmea kertaa peräkkäin?!? Olisi voinut olla viisainta säästää nekin rahat ja luovuttaa suosiolla.  Watti tiputtaa tällä hetkellä karvaansa tukkoina, meinaa ilmeisesti heittäytyä vallan kaljuksi. Ehkäpä se ehtii hoitaa homman ennen joulukuuta ja kasvattaa vielä uuttakin tilalle? Toivossa on hyvä elää... 

Päivä alkoi tottiksella, ja meidän suorituksemme lähti käyntiin paikkamakuulla. Koira tuntui jokseenkin laiskalta koko aamun, en tiedä mistä mahtoi johtua. Lihasjumeja on hoidettu viimeiset pari viikkoa, joten ne ehkä aiheuttivat vaivaa edelleen? No, vire ei kuitenkaan ollut missään nimessä paras mahdollinen. Tuolla vireellä olisi ollut ilo lähteä tokokisaan, mutta pk-tottikseen välttämättä ei. Paikkamakuu sujui kuitenkin (tai ehkä juuri siksi?) moitteetta, siitä arvosana erinomainen.

Seuraamisessa matala vire sitten näkyi, vaikka ei se ihan niin huono ollut mitä pelkäsin. Ajoittain varsin hyvääkin seuraamista, mutta tarkkaavaisuus tippui ajoittain, ja henkilöryhmä oli taas melkoinen pohjanoteeraus... Laahaa-laahaa-laahaa. Arvosanaksi kuitenkin hyvä, tuomari huomautti juurikin tuosta häiriön ottamisesta. Istumisessa olisi saanut kuulemma istua vielä nopeammin, arvosana erinomainen (?). Maahanmeno samoin olisi saanut olla nopeampi, luoksetulo vauhdikkaampi (!), arvosanaa en muista. Noudossa paluu olisi saanut olla reippaampi ja palautus lähempänä, arvosana hyvä. 

Hyppy olikin sitten se kompastuskivi, niinkuin jo tiesinkin. Watti päätyi kiertämään hypyn molempiin suuntiin, joten tämä nollille. Kylmä hiki alkoi tuossa vaiheessa nousta otsalle, kun aloin miettiä pistemenetyksiä... Estenoudosta arvosanaksi hyvä. Heitin kapulan niin pitkälle, että Watti oli joutunut vähän etsimään sitä, ja paluukiipeäminen olisi saanut olla tehokkaampi. Eteenlähetyksessä ennakoi (no yllätys...) ja alkoi taas vähän tehdä siksakkia loppumatkasta, mutta yllättävän hyvä siihen nähden, mitä se olisi voinut olla tällä treenaamisella. Arvosana hyvä. 

Yhteispisteet 77 eli tottis läpi ja maastoon! 

Päivä oli tosi lämmin, taisi lähennellä kolmeakymmentä, ja yritin puoliväkisin juottaa koiraa. Ei se tosin juonut, ei millään ilveellä. Olimme koirakoista vuorossa viimeisenä, ja vuoroa saatiinkin odottaa tuntitolkulla. Pahat oli aavistukset metsään mentäessä, sillä yksikään koira ei ollut saanut tulosta - ei siis mistään luokasta. Pää oli radalle lähtiessä täysin tyhjä, enkä tiennyt enää yhtään, miten edetä. Ei auttanut muu kuin aloittaa ja mennä sen mukaan, mitä tapahtuu. 

Ensimmäinen pisto vasemmalla etukulmassa oli tyhjä, mutta oikeasta etukulmasta tuli ilmaisu. Heti ensimmäisenä piilona oli roskis, Watille vaikea ilmaisun puolesta. Nyt ilmaisi ihan kohtuullisesti, tuli sivulle hyvin. Sitä koira ei tosin oikein meinannut ymmärtää, että maalimies ei annakaan palkkaa! Se oli hetken aikaa hyvin hämmentyneen oloinen ja todennäköisesti kuvitteli, että jokin meni pieleen. Toista ukkoa etsiessä tehtiin pari tyhjää pistoa ja kolmannella tuli ilmaisu - joka kylläkin pätki ja pahasti! Koiran luokse etenemiseen tuhraantui lähemmäs 2 minuuttia, kun tauot olivat todella pitkiä. Hyvin epä-wattimaista, en tiedä aiheuttiko palkattomuus noin suuren epävarmuuden vai missä oli vika? Kolmatta ukkoa ei meinannut löytyä millään, pelkkiä tyhjiä pistoja. 100 metriin tultaessa tuomari ilmoitti, että aikaa on 2 minuuttia... Watti veti vasemmalle, mutta luulin olevani fiksu ja laskin, että kolmannen täytyy olla oikealla, ja sinnehän se sitten tuli puoliväkisin lähetettyä. No, ei sieltä mitään löytynyt, ja viimeinen hätäinen roiskaisu vasempaan takakulmaan. Aika loppui kuitenkin kesken, ja kuulinkin sitten, että siellä se viimeinen olisi ollut. Koira oli itse asiassa ihan lähellä jo, ei kylläkään käynyt sitten edes ilmaisemaan. Pienestä jäi kiinni, mutta sellaista se on...

Tuomarin mukaan Watti oli ykkösluokan koiraksi todella taitava etsijä. Nopeutta sillä kuulemma riittää (tai sitä on ehkä välillä liikaakin ;)) ja toimii radalla järkevästi ja tehokkaasti. Tottelee käskyjä hyvin, joskin keskilinjalla esiintyi niskurointia. Jännä juttu, että lajissa kuin lajissa todetaan, että koira haluaisi mieluusti toimia turhankin itsenäisesti ja siksi joudutaan pieniin neuvotteluihin - olisiko tuossa sitten oikeasti kenties perää?!  Ilmaisuissa oli ongelmaa. Nyt tarvitaan palkattomuuden treenaamista, veikkaan että se aiheutti suurelta osin epävarmuuden. Ja tietty ohjaajan pitää vähän skarpata ja opetella luottamaan koiraan... Tuomarin mukaan ohjaan kyllä todella nätisti ja työskentely on hyvää.

Ehkä oli vähän hölmö päätös lähteä edes kokeilemaan esineruutua, kun koira oli täysin puhki ja herne nenässä. No, sinne kuitenkin, ja tuhoon tuomittuhan se ajatus oli. Watti löysi esineen, kävi sen viereen maate ja vasta uudella käskyllä lähti tuomaan. Jäi sitten kuitenkin taas saaliinsa kanssa pienen matkan päähän, ja parin "perkeleen" avustuksella vasta toi käteen. Ei siis pisteitä tästä, vähän liikaa apuja...

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus: jäi sellainen olo, että ei se tuloksen saaminen mahdottomuus ole. Vähän enemmän kokemusta ja tuuria sekä paljon vähemmän jännitystä, niin homma saattaisi vaikka toimiakin! Ja koirahan teki kaiken mitä sille oli opetettu, sille kaikki kiitokset ja kunnia.