Vietettiin tänä aamuna ihana, aurinkoinen tunti metsäretkellä Watin ja Fannin kanssa. Jännä huomata, miten viime aikoina muuten kieli vyön alla kilometrin säteellä rymistellyt kelpie lapsen mukana ollessa pysyttelikin tiiviisti näkötuntumassa ja kävi välillä "paimentamassa" karkailevaa lammasta takaisin äidin helmoihin. Jotkut vietit tuolla taitaa kuitenkin olla tallella, vaikken uskokaan, että se todellisen lammaslauman kanssa saisi aikaan juuri muuta kuin sekasortoa. ;)

 

Jokunen kuvakin tuli napattua, tosin liikkuvia osia oli jälleen liian monta ja isossa osassa kuvia näkyy koiran lisäksi jotain ylimääräistäkin - kuten rukkanen, nenä tai kengänkärki. Sisarkateus näyttää iskevän heti, kun yrittää toisesta ottaa kuvia...

Aurinko paistaa ja naurattaa
 
Kieli roikkuen kivellä
 
Tarkkaavainen kepeli
 
Saaliin tuoksu nenässä?
 
Kumpaahan naurattaa enemmän?
 
Fannikin kiipesi kivelle
 
 
Eilen elettiin taas vähän vakavahenkisemmin ja käytiin kevään viimeisissä hallitreeneissä. Viimeinen viikko ollaan enemmän tai vähemmän laiskoteltu tokoilun suhteen, en ole paljoa saanut aikaiseksi, mutta ei se näyttänyt koiraa haittaavan. Treenit oli oikein hyvät, koirassa virtaa "riittävissä määrin" (Fannin eilisen oksentelun takia aamun metsälenkki jäi tekemättä, ja se kyllä näkyi...) ja melkeinpä kaikki meni loistavasti. Seuraamista otettiin pätkä liikkurin häiriköimänä, eikä se aiheuttanut enää mitään ongelmaa. Pientä edistämistä näkyi joissain kohdissa, mutten käynyt siihen puuttumaan, kun viime aikoina koira on välillä ollut ennemminkin liian takana ja sitä on yritetty saada pois. 
 
Jäävät otin pariin kertaan, ei ongelmia. Luoksetulossa oikein hyvät eteen istumiset, ensimmäinen kerta aavistuksen kädenliikkeellä autettuna ja sen jälkeen ilman apuja. Hypyn takana seisomista vahvistelin jälleen, ja ihan ok oli tämäkin - kerran liikautti toista etujalkaa, muuten pysyi aloillaan. 
 
Jotain uuttakin piti ottaa repertuaariin mukaan: aloitettiin viimein luoksetulon pysäytys. En halunnut yhdistää tätä vielä varsinaiseen luoksetuloon, ja kun kiertäminen (jonka avulla olin tämän suunnitellut opettavani) on nyt alkanut syystä tai toisesta tökkiä, päädyttiin siihen, että apukäsi vei koiran hallin toiselle puolelle ja päästi sen sitten sieltä minun luokseni. Pysäytys narupallolla (joka oli lainakapistus ja Watin mielestä sen verran veikeä peli, että meille täytyy varmaan myös käydä moinen shoppaamassa) ja hyvin toimi. Tällä sitten jatketaan ja katsotaan, mikä on lopputulos. Watista ainakin kovin hauska treeni, kukapa ei narupallon perässä kimpoilisi - ja tätä ne vielä kutsuvat työksi?!
 
Paikkamakuu 2 min muuten hyvä, mutta pitkästä aikaa taas kuului välillä piip-piip. En tiedä, miten tuohon puuttuisin, kun sitä esiintyy niin satunnaisesti. Selvästi kyllä se tulee esiin silloin, kun kierrokset ovat oikein tapissa (mikä on tietty luonnollistakin), joten täytynee vain yrittää rauhoittaa nuo tilanteet etukäteen riittävästi - nyt mentiin paikkamakuuseen heti tuon narupallotreenin jälkeen, joten ei ihme, että ääni pääsi. ;)
 
Kovin tyytyväinen olin kaiken kaikkiaan koiraan ja sen vireeseen tällä kertaa, tästä on nyt hyvä siirtyä ulkokentille. Noin yleisesti ottaen mielestäni tämän 3 kuukauden hallikauden aikana Watti on edistynyt huimasti, samoin kuin kenties ohjaajakin... Keskittyminen on kasvanut paljon, ja eilen jopa ihastuttavan Fria-kelpien läsnäolo aivan vieressä ei pistänytkään nuppia tutisemaan, vaan työnteko maistui siitä huolimatta. Hienoa, tämä oli Herra Naisasiamiehelle suuri saavutus! :D