Watti otti pääsiäisen lomailun kannalta: lähdettiin torstai-iltana Lappeenrantaan ja pidettiin koko pääsiäinen vapaata kaikesta treenaamisesta. Pieni kelpie sai keskittyä rentoutumiseen ja kaverien kanssa leikkimiseen.

 

Perjantaina treffattiin ekaa kertaa Lara-beagle, ja Herra Naisasiamies yllätti kerrankin. Tiedä sitten, mitä Lara sen korvaan heti alkuunsa kuiskasi (todennäköisesti uhkasi hengenlähdöllä, jos miesseura alkaa elostelemaan), mutta tehokasta se ainakin oli. Watti käyttäytyi kuin herrasmies konsanaan - ei astumista, ei härkkimistä, ei edes pientä silmillä vinkkailua. Ikinä koskaan konsanaan se ei ole leikkinyt noin siististi ja kunnioittavasti, vaikkei nainen edes varsinaisesti sitä komentanut. Hämmentävää. :D

 

Sunnuntaina ja maanantaina käytiin ottamassa painimatsit rakkaan "maitoveljen", Tikkari-schipperken kanssa. Luulin jo, ettei pojilla ole enää mitään asiaa yhteisiin leikkeihin, mutta vielä mitä! Watti oli täysin nöyrää poikaa "isompansa" edessä ja leikit sujui kuin ennenkin. Jotkut asiat ne ei vain koskaan muutu... Välillä tuntui, että kohta täytyy tulla tappelu, kun pojat venyttivät toistensa poskivilloja antaumuksella hampaat irvessä, mutta ei ärähdyksen ärähdystä. Jonkinlainen sielujen sympatia näillä näyttää vain edelleen olevan, ja hyvä niin. Tiku kun näyttää olevan juuri sopivan aivotonta seuraa pikkukelpolle. ;)

 

Selätetty pieni kelpie 

 

Kuole, kääpiö! 

 

Sunnuntaina käytiin kääntymässä Lappeenrannan näyttelyssä, joten sen verran piti Watinkin lomailuaan tauottaa. Tosin sielläkin meni leikiksi: velipoika Maukka oli myös mukana kisassa, ja vaikka näidenkin välien arveltiin ensin olevan jo kylmenneet, toisin kävi. Huutoahan se kanssakäyminen ensi alkuun oli (siis Watin puolelta), mutta häntä heilui kaiken aikaa ja loppujen lopuksi pojat matsasivat jo sulassa sovussa. Ei tuon toimeen tuleminen samanikäisten urosten kanssa siis olekaan ihan niin mahdotonta kuin kuvittelin - enemmän siinä on ääntä kuin toimintaa.

 

Tuusniemen näyttelyn katastrofi ei luojan kiitos toistunut, vaan hyrrän käyttäytyminen oli lähestulkoon hienoa. No, olihan se kiepeillä ensimmäisen tunnin ajan näyttelypaikalla, mutta asettui lopulta ja käyttäytyi kehässäkin tällä kertaa kiitettävästi. Tuloksena ERI-2 PU-4, Maukka veli voitti luokan ja oli PU-2 varasertillä höystettynä. Bestsellerin kasvattajaluokka yllätti nousemalla ryhmäkehässä sijalle BIS-2, kannatti kerrankin jäädä! Mukana ryhmässä Watin lisäksi Maukka (B. Kauhee Kiire), Woitto (B. Äks-Parooni) ja Rape (B. Julius Kelp). Onnea kasvattajalle hienoista pojista! ;)

 

Ja se Watin arvostelu, tuomarina Agnes Ganami Kertes, Israel: "Very pleasing dog. High on the upper side of the standard of size. Shows good balance. Well shaped head. Strong body. Good quality of coat. Sound movement." ("Erittäin miellyttävä uros. Koon ylärajoilla. Tasapainoinen. Hyvin muotoutunut pää. Vahva runko. Hyvä turkin laatu. Terveet liikkeet.")

 

Jäähallissa ennen kehää