Ei toimi nouto, ei. :( Eilen hallitreeneissä kokeilin ekaa kertaa noudon kokonaisena liikkeenä, ja vaikka vauhtia onkin riittävästi, Watti jää edelleen liian kauas eteen istumaan. Palautukseen uusi treenityyli ei siis ole vaikuttanut, vaikka niin kovasti toivoinkin. Plääh. Lelulla houkuttaminen vauhtinoudossa ei myöskään enää toimi toivotulla tavalla, sillä kapulasta on tullut koiralle niin mieluinen, ettei se halua sitä leluun vaihtaa. Päädyin sitten käyttämään kahta kapulaa heittäen toisen aina heti kun ensimmäinen palautui käteen, ja ehkä tätä keinoa pitää nyt sitten testata vuorostaan, että kelpie tulisi rohkeammin lähikontaktiin kapulan kanssa. Lievä turhautuminen iski, kun neljän viikon työ meni "hukkaan" (no ei tietenkään täysin hukkaan, onhan sillä saatu varmasti itse noutoa vahvistettua aika lailla), mutta ei auta kuin jatkaa yrittämistä.

 

Liikkurin käskytys - ja itse asiassa pelkkä läsnäolo - aiheutti edelleen hämmennystä koirassa, ei tosin ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Ennen käskytystä seuraaminen toimi todella hyvin, siihen oli tosi tosi tyytyväinen. Ensi viikolla ajatuksena olisi saada kentälle seisoskelemaan/kuljeskelemaan useampia ihmisiä, jotta niiden aiheuttama selkeä epävarmuus saataisiin pois. Perusasennot tällä kertaa tosi hyvät, ei viivyttelyä, ei vääriä asentoja.

 

Hypyn takana seisomisen ongelmat olivat ilmeisesti vain viime viikon muotia, tällä kertaa ei hievahtanutkaan. Vahvistelin kuitenkin naksulla taas, ja täytyy tätä varmaankin toistaa aina aika ajoin, ettei unohdu taas mielestä, mitä siellä pitikään tehdä (tai ennemminkin olla tekemättä). Hyppy on kyllä Watin mielestä aina vain äärettömän hauska juttu, melkeinpä liiankin hauska, kun yrittää hivuttautua esteelle saman tien kun se esiin tuodaan. Toivotaan, että päästäisiin nyt sitten toukokuussa sinne agilityyn, niin pikkupeto pääsisi toteuttamaan sitäkin puolta itsestään.

 

Paikkamakuu oli edelleen hyvä, tosin pari kertaa käänteli takajalkojaan jotenkin oudosti. Ei ollut nousemassa, eikä oikeastaan vaihtanut asentoakaan, ehkä olivat vain jääneet jotenkin huonosti alle ja siirteli niitä sitten parempaan asentoon, tiedä häntä? Vieressä oli paljon häiriötä, mutta se ei aiheuttanut onneksi ongelmaa, suht rauhallisena Watti pysyi kaiken aikaa. Tästä on kyllä hyvä mieli, että paikkamakuu on alkanut viimein toimia noin hyvin. Epätoivoiselta näytti vielä jokunen kuukausi sitten, mutta nyt on ollut kyllä nopeaa edistymistä. Melkein houkuttaisi sittenkin se toukokuun BH-koe, mutta ei se kyllä vielä ihan niin varma ole, että uskaltaisin riskeerata. Ei auta kuin jättää loppukesälle, jos saataisiin silloin jonnekin paikka.

 

Käytiin muuten eilisaamuna Watin kanssa 1,5 tunnin metsälenkillä, ja kyllä harmitti kun en tajunnut ottaa jälkivermeitä mukaan! Metsä oli niin hyvin sulanut, että kevään ensimmäinen jälki olisi ollut jo tosi hyvä tehdä, mutta kun ei tajua niin ei tajua... Täytyy kyllä ihan lähipäivinä käydä kokeilemassa, miten se homma toimii näin pitkän tauon jälkeen ja onko tolkkua tullut päähän yhtään sitten viime kesän...