On hyviä päiviä, ja sitten niitä huonompia. Eilen oli hyvä päivä, siis koirailua ajatellen. Noin muuten ehkä ei, sillä Fannissa jyllännyt keuhkoputkentulehdus on onnistunut tartuttamaan itsensä myös minuun (ei tosin vielä ehkä keuhkoputkentulehduksena, mutta hyvin veemäisenä flunssana kylläkin) ja happi oli hiukan heikko koko iltapäivän ja illan. Hakutreeneihin lähtiessä oireita ei vielä juurikaan ollut, sieltä palatessa sitten sitäkin enemmän... Tällä kertaa ei voi moittia oikeastaan mitään koirassa treenien osalta, kaikki meni aika pitkälti nappiin. No, eri järjestyksessä se haki ukot kuin oli ajateltu, mutta siitä ei voi syyttää koiraa - ainoastaan kovaa tuulta ja ohjaajaa, joka ei osannut ottaa asiaa huomioon. Kaikki kuitenkin löytyivät nopeasti, ja tällä kertaa haukutettiin kunnolla ja pitkään. Ja haukkuahan tuli, ei se kesken lopu. :)

 

Tänään sitten oli se huonompi päivä. Eikä pelkästään huonompi, vaan aivan p*rkeleen huono. Käytiin ekaa kertaa talven jälkeen tottistelemassa Kirstulan kentällä, ja jouduin toteamaan, että käyttäytyminen siellä ei ole kyllä talven aikana parantunut pätkääkään. Kelpie oli niin kierroksilla, ettei mitään rajaa. Keskittyä ei voinut, mitään ei voinut tehdä kunnolla, paikkamakuusta kehtasi vieläpä ottaa ja karata Risan luo sen luoksetulokäskyn kuultuaan. Hävytön eläin. Kentän laidalla mellasti kuin aivoton apina, kaikkien kanssa olisi pitänyt saada leikkiä, huomiota olisi pitänyt saada kaikilta. Kaiken kaikkiaan täysin ala-arvoista käytöstä, jonka toivon parantuvan hyvin, hyvin nopeasti kun ympäristö käy taas tutuksi. Eihän tuon enää pitänyt tuollainen olla, senhän piti olla saanut järki päähänsä! Nyt iski huomiseen yhteistyötestiin vielä suuremmat paineet ja paniikin, sillä jos Watti on siellä samanlainen kuin tänään treeneissä, ei tarvitse edes haaveilla mihinkään agilityyn pääsemisestä. Sopii toivoa, että se sai tänään hyrrättyä kaikki sikailunsa ja on huomenna taas kuin pikku enkeli. 

 

Illalla saadaan onneksi pahimmat virrat purettua, kun Watilla on treffit Eevi-kelpien kanssa. Pitääpä yrittää muistaa ottaa kamera mukaan, josko apinoista saisi vaikka pari kuvaakin näpättyä.