Maanantaina päästiin taas esteiden pariin, viime viikolla kun jouduttiin pitämään taukoa kentän ollessa varattu muihin koulutuksiin. Watti ei pistänyt pahakseen ollenkaan päästessään esteille, sillä kun on mennyt viime viikot hyvin vahvasti tokoilun merkeissä. Vaihtelu virkistää - jospa päästäisiin tällä viikolla taas raunioillekin pitkästä aikaa. 

 

Hypyillä harjoiteltiin niistämistä. Ekalla kertaa kelpie meinasi ampua saman tien esteen jälkeen edessä päin siintävälle renkaalle (juu, sillä on kaasu pohjassa aina saman tien...), mutta kuunteli kuitenkin ja suoritti tehtävän loppuun. Sen jälkeen ei ongelmia ollutkaan, eli hyvin äkkiä se onneksi hoksaa, mitä ollaan tekemässä, vaikka jalat kovaa veisikin. 

 

A-estettä otettiin edelleen matalana ja treenattiin kontakteja. Nousukontakteilla ongelmia edelleen, pysähtyä ei malttaisi millään. Alastulossa alkaa ottaa hienosti 2on2off-asennon jo vähän omatoimisestikin, joten tämä on uponnut päähän kiitettävästi. Tosi napakat pysäytyskäskyt täytyy käyttää, että nousuun saa jonkinlaisen tolkun.

 

Puomille mentiin vielä hihnassa, asenne kun on koiralla edelleen rautainen. Tässä sama ongelma kuin A:lla - nousukontaktin pysähdyksestä ei tietoakaan. Harkitsen kosketusalustan käyttämistä pysäytykseen, mutten kyllä tiedä, reagoiko Watti siihen noissa vauhtihuuruissaan. Ei kai haittaisi kokeilla, sittenhän sen näkee.

 

Keppien sisäänmenoa treenattiin kahden kepin avulla, namilautanen palkkana. Kohtuuhyvin Watti osasi hakea välin, muutaman kerran tuli virhe. Tätä olisi helppo harjoitella kotonakin, jos vain olisi edes ne pari keppiä... Mistähän sellaiset saisi hankittua? Lisäksi otettiin jälleen vinokeppejä, koiralla edelleen sata lasissa ja ulvahdus pääsee aina kun kepeille saa mennä. On se vaan kivaa...? 

 

Putkea otettiin u:n muotoisena, mikä vähän näytti ekalla kertaa hämäävän kelpietä ja palasi samasta päästä takaisin, mutta sai sitten heti juonen päästä kiinni ja taas mentiin kovaa. Pussin kankaan annettiin nyt olla ihan maassa, ja tässä samoin ekalla kertaa Watti vähän stoppasi mutta meni läpi sitten kuitenkin.

 

Keinulla käytiin ekaa kertaa, eikä Wattia ainakaan pelottanut. Keinun liikuttelu alla eestaas näytti olevan sen mielestä vain hauskaa (tosin sen mielestähän kaikki jalkojen alla liikkuva alusta on huippukiva juttu), joten tuskinpa tulee suurta ongelmaa tästäkään - muuten kuin kontaktien merkeissä tietty...

 

Kivat treenit oli, Watti oli jotenkin paljon hallitumman oloinen kuin aiemmin. Keskittymistä on tullut tähänkin hommaan selkeästi enemmän, vaikka vauhtia ja intoa edelleen on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Viereisellä kentällä ihan aidan takana vinkulelulla leikkivä ja juokseva koirakaveri sai osakseen hieman huomiota, mutta yllätyin positiivisesti siitä, miten helposti Watti jatkoi työntekoa eikä jäänyt "kiinni" leluleikin tuijotukseen. Hieno mies. :)