Tänään päästiin taas virkistäytymään agilityn parissa, ja mikäs sen mieluisampaa Watille. :D Mukavaa oli huomata, miten hyvin sillä pysyy mielenkiinto työnteossa, kun se työnteko on mielekästä. Ulkopuoliset häiriöt eivät sitä hetkauttaneet mihinkään suuntaan.

 

Kepit: Tällä kertaa ei ihan pysynyt homma hanskassa. Kepit olivat aika pystyasennossa, ja sieltä sitten poukkoiltiin välillä ihan miten sattuu. Lopulta herneet taas kohtasivat ja homma alkoi sujua vähän paremmin, mutta tarvitsisi varmaan hommata ne kepit omaan pihaan niin saisi vähän rutiinia tuohonkin. 

 

Puomi: Nousukontaktilla edelleen vähän ongelmaa pysähtymisen kanssa, mutta kuuntelee jo paremmin. Laskukontaktilla toimii tosi hyvin, pysähtyy napakasti 2o2o-asentoon, vaikka olisin itse paljonkin perässä. 

 

A-este: Ekaa kertaa mentiin koko este normaalikokoisena, eikä ollut ongelmia muuten kuin nousukontaktin kuulolla pysymisessä. Pysäyttää ei toki edes yritetty, mutta jonkinlainen reaktio olisi pitänyt saada - huonolla menestyksellä. Alastulo tässäkin hieno.

 

Rengas: Ehdittiin ottaa vain muutaman kerran lähetettynä. Alun sähläyksen jälkeen keksi taas äkkiä mistä on kyse ja lähti hyvin.

 

Pöytä: Liikaa vauhtia, liikaa vauhtia... Ei meinaa pystyä pysähtymään, joten radalla tulee ongelmia ellen saa vauhtia alas ennen pöytää. Pysyy kyllä pöydällä hyvin eikä ennakoi alastuloa.

 

Hypyt: Treenattiin pituudelle lähettämistä sekä hyppyä ja pituutta peräkkäin. Molemmat toimivat hyvin, malttoi jopa odottaa hienosti! Lisäksi otettiin yhtä ja kahta peräkkäistä hyppyä kutsuna, eikä ongelmia tässäkään. Hyppää hyvällä tekniikalla ja kuuntelee jo loistavasti verrattuna alkuaikoihin.

 

Agilitaaminen - joskin hyvin rauhalliseen tahtiin vielä, kun esteitä otetaan lähinnä yksitellen - tässä vaiheessa raskautta ei ehkä liitoskipuja ajatellen ole kovin hyvä vaihtoehto, sen sain huomata treenin jälkeen ja illan mittaan... Mutta mitäpä tuota suotta hiljentämään ennen kuin on pakko, tässä vaiheessa kun ei enää pieni asioiden vauhdittaminenkaan olisi pahasta. ;)