Lieneekö ollut meillä eilen viimeinen agilityn alkeiskurssin kerta? Ensi viikolta treenit on peruttu, ja parin viikon päästä saattaa olla jo hankaluuksia osallistua... No, mene ja tiedä, katsotaan kuinka käy! Pari kertaahan tuota enää olisikin jäljellä, mutta mieluusti tietty osallistuttaisiin kaikille kerroille.

Sää oli melkoisen lämmin ja Watilla rankka juhannus takana, mutta virtaa sillä riitti silti. Uusia esteitä ei tällä kertaa tullut muita kuin muuri, muuten kerrattiin vanhoja.

Muuri + pituus: Ei ongelmaa muurin ylityksessä. Pituuden ylitti ekalla kerralla ottaen vauhtia viimeisestä osasta, mutta johtui ilmeisesti esteen takana maassa olleesta namilautasesta. Kun targetti nostettiin ylemmäs, hyppäsi hienosti yli. Harjoiteltiin lähettämistä ja jättämistä, ja jostain syystä tällä kertaa odottamiset oli tuskaa pienelle kelpielle (niin tässä kuin muillakin esteillä). 

Kepit: Liikaa vauhtia, liian vähän ajatusta, siinä meidän ongelma. Välillä menee loistavasti, välillä suihkii väleistä sinne tänne ilman järjen hiventä. Otin irtokepit lainaan kotiin, josko saisin aikaiseksi vähän paneutua asiaan ja treenattua kotonakin. 

A-este, puomi, keinu: Ekaa kertaa ilman hihnaa (koulutusohjaajan peloista huolimatta ;)), ja ryöhäämisongelma itse asiassa lähestulkoon poistui. Hihna näyttäisi antavan vain lisäpontta, ilman sitä kuuntelee paljon paremmin - kun on pakko ilman hihnalla rajoittamista. Pari kertaa suihki nousukontaktit ilman kunnon pysähdystä (otti siis kontaktit kyllä, muttei reagoinut seis-käskyyn), mutta enimmäkseen kuunteli niilläkin kiitettävästi. Alastulot tekee kyllä loistavasti, hakee itse pysähdyksen jo ennen käskyä. 

Pussi: Kangas tällä kertaa koko ajan täysin alhaalla, ei tuota ongelmaa. 

Putki: Putkea treenattiin usealla eri tavalla. Ensin normaali U-putki, jossa ei ongelmaa (paitsi varastelun yrittäminen). Sitten U-putkeen eri kulmista, mikä sekin toimi yllättävän hyvin, melkeinpä täydellisesti. Sitten vielä S-putki, ei hämännyt sekään. Ainoa ongelma putkella on haukkuminen; jostain syystä putken sisällä pääsee Watilta joka kerta muutama haukahdus, vaikka muilla esteillä (toistaiseksi?) on hiljaa. Kai se on vaan niin kivaa?

Tänään sitten käytiin tokoilemassa ja purkamassa tämän hetken ongelmakohtia - ja niitähän riittää! Ensinnäkin paikkamakuu... Tehtiin tämä yhdessä toisen ryhmän koirien kanssa, joten porukassa paljon Watille vieraita koiria. Ekaa kertaa menin käymään piilossa, ihan vain hetkeksi palatakseni sitten näkysälle. Piippaus alkoi aika pian, enkä ehtinyt siihen edes reagoida, kun koira jo nousi! Siellä se palloili eksyneen näköisenä rivissä, meni kaukokäskyllä takaisin maahan ja kävin laittamassa uudestaan oikeaan kohtaan. Ylipäätään paikkamakuu oli tosi hermostunutta, joten meillä on nyt siis käsissä ihan oikea ongelma. Jostain syystä kisojen paikkamakuut on tehneet tuolle tosi pahasti hallaa, kun paineistuu niin suuresti nyt tilanteesta. Otettiin vielä treenien lopuksi kaksi lyhyttä paikkamakuuta kahden muun koiran kanssa, ja silloin oli jo levollisuutta ihan toisella tapaa eikä ääntä tullut ollenkaan. Nyt täytyy vain lähteä varmistelemaan ja tekemään koiran oloa mukavaksi pikkuhiljaa - onneksi ei ole mitään kiirettä kokeisiin ja aikaa on käytettäväksi tähän projektiin.

Seuraaminen ei toimi selkeästi edelleenkään, vaikken sitä varsinaisesti treenannutkaan. Siirtymisissä sen kuitenkin huomasi heti, että lähtee saman tien omille teilleen. En halunnut alkaa tätä jauhaa vielä vaan päätin antaa olla vielä hetken aikaa, joten nyt pari viikkoa seuruutan sen minkä täytyy vain imuttamalla. Sitten lähden pikkuhiljaa purkamaan ongelmaa aloittamalla ihan alkupisteestä ja tekemällä hommasta taas kivaa.

Kaukokäskyjä otettiin tällä kertaa, ne jäävät aina vähän paitsioon. Ongelmana on lonkka-asento, kun käsken maahan sivulla, josta Watin on vaikea nousta hyvin istumaan. Nyt siis hiomaan uutta asentoa uudella käskyllä. Edestä käskytettynä menee kyllä suoraan maahan, mutta kääntyy siinäkin hyvin pian toiselle lonkalle jos en reagoi tarpeeksi nopeasti. Eli riittävän nopea palkkaus oikeasta asennosta, ja käskyn vaihto. Paikkamakuussa lonkka-asento ei ole ongelma, mutta kaukkareissa on, joten tästä on tehtävä oma erillinen juttunsa. Istumisissa meinasi vähän siirtää takapuolta, joten lähdetään alkupisteestä nyt etenemään ja otetaan siirtymiset ihan läheltä ohjaten.

Viimeisenä taas luoksetulon pysäytystä. Ongelmanahan viimeksi oli se, että Watti oppi pallon lentämisen liiankin tehokkaasti ja lähti käskyn tullessa juoksemaan takaisin päin palloa etsimään pelkän pysähdyksen sijasta. Tällä kertaa kääntyi vain katsomaan, mikä on tietty parempi vaihtoehto. Neuvoksi sain, että jos kääntyy takaisin päin, niin minuun päin taas katsoessa uusi pysäytyskäsky ja palkka siitä, jos pysähtyy oikein. Josko oppisi yhdistämään palkan oikeaan asentoon. Omaan käskytykseen (= käskyjen ja palkan ajoitukset ja järjestys) pitää myös kiinnittää huomiota.

Watilla on nyt selkeästi fiilikset vähän hukassa tokon suhteen, sitä en tiedä miksi. Onko tämä vain kausi nuoren pojan elämässä, vai onko motivaatiossa muuten vain vikaa? Nyt tehdään joka tapauksessa kivoja, uusia juttuja ja yritetään saada taas fiilistä nostettua. :)