Sirke Viitanen käy vetämässä viidet tokotreenit, joista ensimmäinen jouduttiin jättämään väliin Joensuun näyttelyiden vuoksi. Lauantaina päästiin siis ekaa kertaa koulittavaksi, ja ainakin tämän ekan kerran anti oli meille vertaansa vailla. :)

 

Noudossahan on ollut edelleen ongelma; Enqvistin neuvoilla saatiin asennetta ja kapulan kantoa parannettua kyllä, mutta palautus jäi edelleen samaan pisteeseen kuin aiemminkin. Hiivittämällä olen siis saanut koiran riittävän lähelle, mutta tästä alkoi jo muodostua  noidankehä: Watti mitä ilmeisimmin kuvitteli, että liike kuuluu suorittaa noin, eikä kertaakaan päästy siihen tilanteeseen, että tulisi riittävän lähelle istumaan. Tähän pyysin siis kouluttajalta vinkkejä, josko joku keino vielä toimisi. Ja löytyihän keino, yllättävän helppo vieläpä... Mikähän siinä oikein on, ettei itse osaa keksiä yhtään mitään, ja sitten jonkun toisen sanomana se keino tuntuu täysin päivänselvältä?!

 

Lähdettiin siis siitä, että Watti tuli hakemaan kapulan minulta kädestä, kun pidin sitä ihan kiinni itsessäni palkka näkyvillä - eli joutui näin pakosti olemaan kapula suussaan oikeassa kohdassa. Toimi hyvin, ei näyttänyt ahdistavan koiraa ollenkaan. Tästä palkkaus heti niin, että kapula sai tippua.  Muutaman toiston jälkeen jätin Watin istumaan noin metrin päähän, laitoin kapulan sille suuhun ja sitten (palkka edelleen kädessä näkyvillä) pyysin luokse. Ja tulihan se, ei mitään ongelmaa tulla kiinni. Ja tämän asian kanssa on väännetty ikuisuus, vaikka se olikin näin helppoa... No, pääasia tietysti, että homma saadaan toimimaan edes nyt, turha lienee tuskailla "menetettyä aikaa". :D

 

Sirken luento oli myös antoisa, aiheena oli lähinnä motivaatio ja vire. Monta itselle ajankohtaista asiaa saatiin mietittäväksi ja jokunen ahaa-elämyskin näissäkin asioissa löytyi. Seuraava kerta on heti heinäkuun alussa, ja sinne saatiin tehtäväksi valita kolme palkattavaa liikettä ja kolme ei-palkattavaa. Tarkoituksena on katsoa, miten eri tavalla ohjaaja toimii, kun luvassa on palkkaus kuin ilman palkkaa tehtäessä. 

 

Sunnuntaina käytiin Kirstulassa tottistelemassa, ja lyhyt treeni sujui ihan hyvin lukuunottamatta nurmikentän ja sen hajujen aiheuttamaa pientä häiriintymistä. Vahvistelin jääviä (molempia, ei sekoiluja asennoissa tällä kertaa vaan oli kovin varman tuntuinen), otin pari eteentuloa (asennot oli hyvät edelleen) ja palkkasin paljon perusasennoista. Lisäksi jatkettiin tuota noutokapulatreeniä, ja hyvin sujui sekin edelleen. Paikkamakuuta otin Velmun treenatessa, pari piippausta kuului ja niistä huomautin heti, hiljaisuudesta palkkasin tiheästi. En tiedä, onko tuolla mitään vaikutusta koetilanteessa, mutta jotain kai sitä täytyy edes yrittää...

 

Treenin lopuksi Watti sai hetken kirmailla Risan kanssa, vauhti oli jälleen päätähuimaavaa molemmilla. Iltalenkillä Jukan kanssa Watti saikin sitten lisää "koirakaverikokemuksia", kun tanskandoggiuros lähti omistajansa käsistä ja ryykäsi takaapäin Watin kimppuun. Onneksi ei tainnut käydä sen ihmeemmin, kelpie joutui vain nuijimisen ja huutamisen kohteeksi, ei saanut puremia. Tänä aamuna oli ylösnousu vähän jäykkää, joten ilmeisesti lihakset on ottaneet hieman osumaa, mutta muuten ei ole näkynyt vammoja. Ja luojan kiitos Watilla on sen verran paksu kallo, ettei se tainnut ottaa tapauksesta edes itseensä: saman tien oli menossa häntä heiluen takaisin "leikkimään". Ei se onneton tajua ollenkaan, että joku voisi olla sille vihainen...