Voi jestas tätä säätä. Onhan se tietty ihan kiva, että on kesä ja lämmintä, mutta joku raja sentään. Just nyt on mahdollisimman huono hetki 30 asteen helteille, ja eikös niitä pukkaa sitten viikkotolkulla. Ihan meikäläisen tuuria. Treeneistä ei kuitenkaan olla tingitty, sisulla vaan eteenpäin vaikka miten hiki lentäisi. ;) Jotenkin on tässä helteitä tuskaillessa jäänyt treenipäiväkirjakin pitämättä, joten luvassa useamman päivän päivitykset yhteen syssyyn.

3.7. Haku: Liekö kuumuus verottanut väkeä, mutta ei ollut tunkua lauantaina hakutreeneihin... Kaksi maalimiestä saatiin kuitenkin kasaan, mikä riittikin, kun toinen oli aina liikkuvana. Watille päädyin ottamaan helpon treenin, sillä kun helle ottaa kupoliin yllättävän pahasti. Ensimmäinen ukko laitettiin noin neljäänkymppiin, avopiiloon, ja löytyi helposti ja ilmaisu oli hyvä. Toinen - jälleen - ihan keskilinjan lähellä, ja ohihan tuo ohjus suihkaisi - jälleen - kun ei äly edelleenkään näytä sanovan, että ei aina kannata mennä merta edemmäs kalaan... Löytyi kuitenkin lopulta, ilmaisikin hyvin. Viimeisellä meinasi vähän hyytyä, mutta ukko löytyi, haukkua ei kyllä enää irronnut ihan samaan malliin. Takaisin tullessa heitti selälleen varvikkoon varjoisaan kohtaan ja esitti hetken kuollutta. :D Vettä upposi treenin jälkeen litran verran, ja varsin tyytyväisenä hyppäsi häkkiinsä huilaamaan. Vapaana lähetyspaikalle kuljettamista testasin nyt myös metsässä, ja toimii sielläkin. Samaa linjaa jatketaan siis.

4.7. TOKO: Sirke Viitasen koulutuksen toinen osio. Aivan käsittämätön ahdistus koiralla tällä hetkellä tokoilusta, ei voi muuta sanoa. Kentän reunalla fiilikset näyttivät olevan ihan hyvät, mutta kentälle siirtyminen aiheutti pelkkää ahdistunutta pakoreaktiota. :( Kamala paineistuminen jostain päällä, ja Viitasen silmiin näytti nimenomaan siltä, että kyseessä on joku negatiivinen mielleyhtymä ennemmin kuin murkkuilu. Onko kyseessä kipu (tosin en huomannut kisoissa, että mitään olisi tapahtunut enkä ole huomannut muita oireita kipuilusta), ääni (tuo nyt ei ole kyllä yhteenkään ääneen koskaan reagoinut enkä muista itse mitään erityistä ääntä kuulleeni) vaiko jotain ihan muuta? Tässä asiaa pohdittuani ja käänneltyäni joka suuntaan alan olla hyvin vahvasti sen kannalla, että laitoin nuoren koiran vain liian tiukalle liian tiiviillä kisatahdilla, ja oma jännitykseni sai aikaan negatiivisen mielikuvan koko lajista. 

Päädyttiin tekemään vain kivoja juttuja, eli ruutua, "pentuluoksetuloa" ja vauhtinoutoa. Ruutua ei ollakaan aikoihin otettu, ja kun kosketusalustakin sattuu näköjään olemaan ihan saman värinen kentän pohjan kanssa, eka yritys ei mennyt ihan nappiin koiran vähän arpoessa paikkaansa ruudussa. Toisella kertaa priimasuoritus, ja Watilla näytti olevan hyvinkin hauskaa saadessaan juosta minkä jaloista pääsi. :) Luoksetulossa Viitanen piteli kiinni ja otettiin vain vauhdilla luokse ja leluun kiinni - hauskaa tämäkin, yllätys yllätys. ;) Noutoa tehtiin ekaa kertaa uudella kapulalla, mutta ote oli kyllä hyvä silläkin ja kapula niin mieleinen, ettei leluun halunnut vaihtaa lainkaan...

Seuraamiseen sain ohjeeksi houkutella koiran liikkeessä oikeaan kohtaan ja siitä heti reilu palkkaus - ei liikkeelle lähtöjä eikä perusasentoja alkuun ollenkaan. Sitä kokeiltiin myös pikaisesti, ja asenne näytti paranevan heti, kun en lähtenyt etenemään äkseeraamismenetelmällä. Eli ei kun naksua kehiin ja vähän iloa tekemiseen. :)

4.7. Koiratanssi: Illalla käytiin vielä virkistäytymässä koiratanssin parissa, vaikka mietinkin, viitsinkö päivän ahdistuskohtauksen jälkeen koiraa enää kentälle viedä "kärsimään". Ei olla kuitenkaan päästy treeneihin aikoihin ja ajattelin, että vähän leikkimielistä hupailua voisi olla Watille vain hyväksi. Ja niinhän asia olikin. :) Kyseessä täytyy olla ohjaajan asenne, kun ahdistuksesta ei näkynyt varjoakaan - Watilla oli vain kivaa! Se pystyi ilman mitään ongelmia istumaan ja kulkemaan sivulla, eikä sillä ollut kentältä mikään kiire pois. 

Edellisellä kerralla oli tehtäväksi annettu valmistella pieni koiratanssiesitys tälle kerralle, ja sain tietää asiasta vasta samana päivänä. Vähän jäi heikoksi valmistautuminen, mutta jonkinlaisen pienen esityksen suunnittelin pikaisesti kotona kääntyessäni. Musiikiksi valitsin "Kolme pientä possua". Hyvin simppeli ohjelma, helppoja liikkeitä ja kuvioita, ja unohdin tyystin miettiä liikkumisemme suuntaa... Mutta ottaen huomioon sen, että tanssia ei ole treenattu aikoihin ollenkaan ja ohjaajalla on äärimmäisen paha ramppikuume, sehän meni ihan hyvin! :) 

6.7. TOKO: Lähdettiin kentälle tällä kertaa puhtaasti sillä mielellä, että pidetään vain hauskaa ja leikitään. Otin alkuun hetken seuraamistreeniä pakenemalla Wattia ja odottamalla, että se eksyisi oikealle paikalle, ja siitä sitten naksu ja palkka välittömästi. Hyvin toimi, koiralla näytti olevan kivaa eikä ahdistuksesta tietoakaan. Ruutua otettiin myös taas, alkuun kosketusalustan kanssa muutama kerta ja sitten kerran ilman alustaa. Alustan paikkaa täytyy alkaa näköjään miettiä, sillä Watti menee nyt ehkä hieman liian taakse ruudussa, mutta toisaalta ilman alustaa jäi sitten kuitenkin vähän edemmäs ja tosi hyvään paikkaan keskelle. Lopuksi leikittiin narupallolla ja patukalla ja tehtiin samalla nopeita maahanmenoja muutama, ja siihen jätettiin treeni tällä kertaa. Ilma oli tosi lämmin ja hautova, ukkonen alkoikin jo ennen treenien loppua, joten Watille (ja ohjaajallekin) näytti kyllä hyvin riittävänkin. Ja näytti siltä, että mieli jäi hyväksi tällä kertaa molemmilla. :)