Enqvistin Christa tuli jälleen JANKKille kouluttamaan parin kerran verran, ja päästiin onneksi Watin kanssa mukaan. Kahdesti olen aiemmin hänen treeneihinsä päässyt (eli yhteensä neljän päivän verran), ja tykkään tosi tosi kovasti! 

 

Tällä kertaa meillä oli työn alla tunnari ja liikkeestä maahanmeno. Tunnarin kanssa olen ollut vähän jumissa, kun en ole oikein osannut lähteä sitä opettamaan. Neuvoja olen saanut laidasta laitaan, mutten ole oikein tiennyt, ketä uskoa ja mitä systeemiä lähteä noudattamaan. Oman kapulan etsimistä oli kotona harjoiteltu, mutta eteenpäin en ollut uskaltanut lähteä asiaa viemään. Nyt oli oiva tilaisuus saada asiantuntevia neuvoja, ja niitähän tuli. :) Piilotettiin kapulaa agiradan numerokylttien alle, ja Watti tuntui kyllä tietävän, mitä pitää etsiä ja teki kovasti nenällään töitä. Sitten kylttien eteen kaadettiin läjä puhtaita kapuloita, ja oma vietiin edelleen kylttien alle. Olisin voinut vaikka vannoa, että Watti paukkaa keskelle ihanaa kapulaläjää ja tuo ensimmäisen, mikä hampaisiin osuu, mutta vielä mitä. Siististi se ohitti läjän ja kävi hakemassa oikean. Tätä toistettiin useampi kerta, ja hienosti kelpie työskenteli nenänsä varassa. Pureskella se meinaa kyllä, mutta Christa ohjeisti opettamaan ensin itse tunnarin loppuun, ja sitten vasta opettaa pitäminen. Jatketaan siis nyt hetki näin ja siirretään omaa aina vain lähemmäs läjää.

 

Maahanmenossa ongelmaksi on ihan viime aikoina tullut ylös nouseva oikea kyynärpää. Palkan odotus on Watilla tällä hetkellä niin suuri, että (mitä ilmeisimmin huomaamattaan) se on alkanut nostaa kyynärän ilmaan. Tätä on yritetty korjata vaikka millä keinoin, ainoana tuloksena koira, joka ei enää mene kunnolla edes maahan, kun ei se ymmärrä miksi en ole koskaan tyytyväinen. :/ Christan ohjeistus asiaan oli olla täysin mustavalkoinen. Vähänkin ilmassa oleva kyynärä korjataan uudella käskyllä, eikä ikinä ikinä ikinä palkata, jos se vähänkin nousee. Watti ei selvästikään itse edes tiedosta nostavansa sitä, joten virheellinen kohta täytyy sille osoittaa, että se ymmärtäisi mikä on pielessä. Se nimittäin korjaa tarmokkaasti koko kroppaansa tiiviimmin maahan, kun saa uuden käskyn, eikä selvästikään käsitä mikä mättää. Epävarmuus siitä, mitä haluan, aiheuttaa nyt myös sen, ettei koira mene maahan välillä ollenkaan, ja saatiin kotiläksyksi tehdä miljoonia toistoja maahanmenoa lelulla niin, että oikeasta asennosta saa lelun palkaksi etujalkojen väliin, ei enää missään nimessä taakse heittäen. 

 

Näitä nyt sitten lähdetään hiomaan uudella innolla. Saas nähdä, saadaanko tuo maahanmeno valmiiksi kokeeseen parissa viikossa, vai mennäänkö siellä metsään vielä miten pahasti... Muutaman viikon päästä on koulutusten toinen osio, sitä innolla odottaen. :D