Monen mutkan, säätämisen ja suunnitelmanmuutoksen jälkeen päästiin kuin päästiinkin perjantai-iltana reissuun Watin kanssa, kohteena Tallinnan KV näyttely Saku Suurhallissa. Watillahan on neljä cacibia Suomesta, ja nyt olisi tarvis metsästää ne puuttuvat kaksi ulkomaista. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä matkaan Vilhon kanssa, mutta viime aikoina vallinnut öinen kakofonia ja monen viikon univelat saivat minut muuttamaan mieltäni ja jättämään vauvaparan kotihoitoon. Viisas päätös, sillä paitsi että oma matkustamiseni oli älyttömän paljon helpompaa ja mukavampaa, sai Vilhokin nukkua ensimmäiset kunnon yöunensa: 12 h putkeen, käsittämätöntä... Kiittämätön lapsi!

 

Päädyttiin mietintöjen jälkeen lähteä vasta viimeisellä, 21.30 lähtevällä lautalla, joten matkattiin Watin kanssa iltajunassa Hämeenlinnasta Pasilaan. Watille junamatka oli ensimmäinen, muttei sitä olisi uskonut: sisään se viuhahti iloisesti heti ovien auettua ja malttoi jopa yllättävän hyvin matkata aloillaan pienessä jalkatilassa. Lemmikkivaunu oli täynnä koiria, osa hyvinkin huonosti käyttäytyviä (ts. meteliä ja vaarallisia tilanteita riitti...), mutta Wattia ei moinen meno hetkauttanut. Pasilassa hypättiin pois ja vaihdettiin Leenan ja Pinjan seuraan autokyytiin - enkä kyllä ymmärrä, miten oltaisiin vielä Vilhokin rattaineen ja tavaroineen mukaan saatukaan mahtumaan! :D Mukana oli kolmen ihmisen lisäksi neljä koiraa (W, Tiku-schipperi sekä kelpietytöt Jilla ja Tamara), eikä ylimääräistä tilaa juuri laukkujen ja häkkien lisäksi kyllä jäänyt... Watti rakastui ensisilmäyksellä Tamaraan (yllätys, yllätys...), joskin anopin nuiva suhtautuminen neidon kosiskeluun alkuun hieman hidasti tahtia. Watti tosin korjasi asiaa myöhemmin liehittelemällä tyttären lisäksi myöskin äitiä ja saikin tätä hieman myötämielisemmälle mielialalle. ;)

 

Muutaman "pienen mutkan" kautta päästiin kuin päästiinkin lauttaan asti, missä Watti jäi (ylihuolehtivasti?) takkiin puettuna autoon kahden tunnin lauttamatkan ajaksi. Tallinnassa taas "pienet mutkat" ja hotelliin (Radisson Park Inn), kunhan pysäköinnistä ja parista pienestä napista oli selvitty... Koirat pääsivät jaloittelemaan keskustan pikkukaduille, ja nukkumaan päästiin ruhtinaallisesti juuri ennen kahta aamuyöllä. Olin varautunut siihen, että Watti rallaa vieraassa hotellihuoneessa aikansa ja sabotoi nukkumistani Vilhon tuuraajana, mutta vielä mitä: se heittäytyi saman tien naulakon alle, nosti ketarat kohti kattoa ja alkoi kuorsata. Edes käytävästä kuuluneet kolinat ja ihmisten äänet eivät hetkauttaneet sitä mihinkään suuntaan, ja sain nukkua ruhtinaalliset 5 tuntia kuin tukki. Lyhyt aika ehkä muille, minulle tällä hetkellä luksusta... ;)

 

Aamulla pieni lenkki tappavan kylmässä viimassa, aamupala (en muuten ikinä ole tavannut noin kuivia croissanteja, vaikka aamupala muuten hyvä olikin) ja jälleen "pienten mutkien" kautta näyttelypaikalle. Navigaattori olisi ollut oiva väline ottaa mukaan, myönnetään... Näyttelypaikka oli yllättävän väljä ja saatiin häkit hyvin suojaisaan paikkaan ihan kehän vierelle. Päivä oli meille koko porukalle melkoisen suosiollinen, kaikki saivat sen mitä tarvitsivat. Tikkari PU-2 cacib serti, Tamara VSP ROP-jun jun-serti, Jilla PN-2 cacib (eli cacibit kasassa C.I.E:tä varten) ja Watti ROP cacib serti. Ja se arvostelu (tuomarina Igor Selimovic, Kroatia):

 

"Strong, good format. Good line of the head, typical expression. Long enough straight back, good angulation. Good balance in side movement, still need better balance in front. Good coat & color. Good temperament." ("Vahva, hyvin rakentunut. Hyvät pään linjat, tyypillinen ilme. Riittävän pitkä suora selkä, hyvät kulmaukset. Hyvä tasapaino sivuliikkeissä, etuliikkeiden tulee vielä tasapainottua. Hyvä turkki & väri. Hyvä luonne.") ERI PU-1 ROP CACIB SERT

 

Ryhmiin ei ehditty jäädä, vaan ajettiin Rimin kautta 17.30 lähtevälle lautalle ja buffettipöytään. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä ähkyn lisäksi ainakin kaksi meistä oli ongelmissa kotimatkalla mahavaivojen vuoksi... Junan vessa on ahdas paikka ihan yksistäänkin käydä, saati sitten koiran kanssa. :D Rautatieasemalta vielä taksilla kotiin, ja farmariauton puutteessa Watti matkusti etupenkin jalkatilassa ja sai taksikuskilta kovasti kehuja hienosta käytöksestään. Oli muuten kerrankin väsynyt koira, kun puoli kymmeneltä lauantai-iltana päästiin kotiovesta sisään - tähän pisteeseen ei kovin usein päästä!

 

Mukava reissu kaikkinensa, tämän voi ottaa joskus uusiksikin! Seuraavaksi kutsuu Pietari vappuna, ja sitten kesäkuun alun jälkeen, kun tulee täyteen se vaadittu 1 v 1 pv ensimmäisen ja viimeisen cacibin välillä, pitää laittaa taas uutta matoa koukkuun... Viron voittajanäyttely houkuttaisi, mutta sen ajankohta on hieman hankala. Katsotaan, mitä keksitään. :)

 

(Ja se kamerahan unohtui kotiin taas kerran, eli kuvia ei ole taaskaan luvassa...)