Korvien asennosta päätellen Watinkin mielestä masentavat maisemat...

 

Tapa se on tämäkin viettää vappua: kello kolmelta vappuyönä pikkubussilla kohti Pietarin kansainvälistä koiranäyttelyä, ja vappupäivän iltana takaisin. Väsymys painaa edelleen, univelkaa nukutaan pois varmaan seuraava viikko.

 

Watin mielestä reissukoiran elämä oli kivaa - menomatkalla liiankin kivaa. Ihania naisia auto täynnä (no, yksi uroskin, mutta Wattia ei kilpakosijat niin haittaa) ja tietysti ihania ihmisiäkin. Alkumatka meni vähän hyöriessä ja pyöriessä ja bussin ikkunasta kauniita (?) Svetogorskin maisemia katsellessa. Kotimatkalla ei enää hyöritty eikä edes katseltu maisemia, paitsi ehkä unissaan...

 

Venäläisen koiranäyttelyn eteneminen jäi minulle yhä edelleen suureksi mysteeriksi. Ei niin mitään hajua, mitä siellä kehässä tapahtui, kuka voitti ja kenet, mutta hengissä selvittiin. Vähän alkoi jo pelottaa, että hukkareissuhan tästä tuli, kun ennen iltapäivällä arvosteltuja kelpieitä seurattiin koko päivä muiden rotujen arvostelua samaisessa kehässä. Sertit jäivät nimittäin lähes kaikissa roduissa jakamatta - tuomaritäti Olga Kosareva oli varsin tiukkana. Tulostakaan ei saanut heti tietää (vaikkakin olin kuulevinani yhden monista harjoitteluarvostelijoista mainitsevan sanat "best of jotain", mutta epäilin sen olleen toiveajattelua  ), vaan papereita odoteltiin kuumeisesti kehän laidalla varmaan lähemmäs tunti. Meidän kohdallamme tuomari onneksi heltyi, ja excellentin lisäksi Watille myönnettiin serti, cacib sekä uusi titteli RKFV-11. 

 

Tässä kohtaa puhuttiin ymmärtääkseni päästä, ja jos kuvasta mitään voi päätellä, niin se oli mitä ilmeisimmin leveä. ;)

 

Monesta harjoitusarvostelijasta on ainakin se hyöty, että niille voi delegoida likaiset ja vaaralliset hommat, kuten hampaiden katsomisen ja tutkimisen. Tuomari itse kävi ainoastaan kokeilemassa, löytyykö takajalkojen välistä tarpeelliset osat.

 

Arvostelusta on todella vaikea mennä sanomaan, mitä siinä lukee, joten ei siitä sitten sen enempää... Ruksit on oikeissa kohdissa, se riittää.