Valiojuhlat pystyyn!  Watti kävi tänään läpäisemässä luonnetestin Bengt Söderholmin ja Anne Jupin tuomaroimana. Testi meni aika lailla niin kuin sen olin ajatellutkin menevän, isoja yllätyksiä ei tullut. Watti oli oma iloinen itsensä alusta loppuun, eikä juuri paineita ottanut moisesta.

 

Tuomarin sanoin "ihanan positiivinen koira" - ja niinhän se oikeasti onkin. Watilla on aina kivaa. Tuomarit olivat sen mielestä oikein mukavia uusia tuttavuuksia, ja se lähti mielellään leikkimään vieraankin kanssa. Itse asiassa leikki oli sen mielestä aivan liian lyhyt, ja se yrittikin kovasti vielä leikin loputtua käydä varastamassa korista uuden lelun - ja vielä myöhemmin testin aikana korin läheltä kuljettaessa uudestaan.

 

Kelkka sai Watin herkeämättömän huomion ensisekunnista asti, mutta aluksi se tyytyi pitkään vain seisomaan hihnan nokassa etukenossa ja heiluttamaan häntäänsä. Kelkka oli tainnut edetä yli puolivälin, kun haukku vasta irtosi. Koira pysyi koko ajan edessäni, paitsi tuomarin nykäistessä kelkan aivan viereeni Watti hyppäsi kertaalleen taakseni ja syöksy sieltä samantien kelkan ympäri ja haistelemaan sitä. Tämä osio oli siis ohi hyvin nopeasti, tosin kelkkaa piti kyllä haukkua vielä jälkikäteenkin.

 

Hyökkäyksessä Watti tuntui ensi alkuun hiukan epäuskoiselta, mutta totesi kuitenkin tilanteen ilmeisen vakavaksi ;) ja alkoi haukkua. Sinnikkäästi se pysytteli edessäni loppuun asti, joskaan ei osannut viedä puolustamistaan sen pidemmälle. Yritystä ja halua löytyi kuitenkin. Tuomarin kanssa se oli sinut heti ja jäi hänen kanssa ilman ongelmia, mutta täytyy myöntää, että kyllähän se oikein mielellään näytti tulevan äiskän luoksekin. ;)

 

Haalari säikäytti Watin pahanpäiväisesti, ja se tekikin gasellinloikan suoraan jalkojani päin. Onneksi olin osannut varautua tähän... Tynnyriä se väisti ja kääntyi heti sitä kohti. Uusintakierroksella se kävi vilkaisemassa maassa ollutta haalaria ilman sen kummempaa numeroa, ja tynnyriä se tuli haistelemaan saman tien.

 

Pimeässä näkyi pienenä painolastina miestuomarin aiempi hyökkäys. Tuomari seisoi huoneen puolivälissä, ja Watti lähti ensin etenemään hyvin, mutta tuomarin ohitukseen sillä ei riittänyt kantti. Niinpä se palasi ovelle ja siitä sitten taas eteenpäin. Pieni yskäisyni antoi sille rohkeutta ohittamiseen ja sen jälkeen se tulikin hyvin perille asti. Nenä ei kyllä totta puhuen tainnut olla auki koko aikana (varsinainen haku- ja rauniokoira, pah!), sillä se tuli viimeiset askeleet aivan matalana, kaula pitkänä. Vasta painettuaan nenänsä jalkaani vasten ja imaistuaan kunnon hajut (sen niiskaisun pystyi kuulemaan selvästi) Watti rentoutui sekunnissa ja oli hyvin iloinen jälleennäkemisestä. 

 

Seinään jätettäessä Watti oli käynyt samantien maate. Kun keppimies (tai tässä tapauksessa nainen) tuli näkyviin, alkoi haukku. Tuomarien mukaan se ei kuitenkaan ollut aggressiivista haukkua, ja hyvin pian Watti totesi, että neuvottelemalla selviää parhaiten... Silittämään se päästi ilman ongelmia, joten ei jäljellejääviä tässäkään.

 

Paukut ei häirinneet, tosin pysähdyttäessä alkoi haukku kelkalle, joka oli vieressä. Paikkaa vaihdettiin pari metriä sivummalle, ja sillä selvittiin tästäkin.

 

Tuomarin mukaan todella kiva koira, jonka koko olemuksesta näkee, että se on helposti ohjailtavissa ja käsiteltävissä. Heti ensivaikutelma oli kuulemma "positiivinen koira". 

 

Toimintakyky +1 Kohtuullinen

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +1 Erittäin vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet +142 

 

Testi on siis hyväksytty, ja päästään anomaan Suomen, Viron ja Venäjän valionarvoja. Hyvä saldo yhdelle päivälle!