Watti on ollut mikkeliläinen jo neljä viikkoa. Eipä ollut kiva jättää treenikavereita ja Watin koirakavereita, mutta minkäs teet.  Jotain hyvääkin tässä muutossa: Watti sai paljon entistä isomman pihan, jossa rallata. Toko- ja agitreeneihin ollaan päästy jo mukaan, hakutreenaus on alkanut vähän takkuillen (ts. kisojen jälkeen ei yhtäkään treeniä...), mutta ehkäpä sekin siitä vielä käynnistyy. Muuton tuoksinassa ehdittiin jo potea eturauhasvaivojakin, mutta niistä onneksi päästiin pikaisella lääkityksellä. 

 

Viime viikot on pakerrettu tokon parissa, tavoitteena eka voittajaluokan kisa parin viikon päästä. Ennakko-odotukset ei ole kovinkaan korkealla, sillä noissa liikkeissä on vielä niin monta "liikkuvaa osaa", että voi käydä kuinka vaan. Tässä vaiheessa keskitytään lähinnä minimoimaan ennakointia ja omatoimisuutta, kuten aina... Ikinä ennen en ole voittajassa kisannut, joten jännitys on vielä normaaliakin pahempaa, mutta jospa tästäkin hengissä selvittäisiin?!

 

Laitetaas vielä pari kuvaa, jotka on näpätty valioilmoitusta varten juuri ennen muuttoa.

 

Voittajaan on nyt ilmoittauduttu, vaikka ei kai ketään onni potkaise kolmea kertaa peräkkäin?!? Olisi voinut olla viisainta säästää nekin rahat ja luovuttaa suosiolla.  Watti tiputtaa tällä hetkellä karvaansa tukkoina, meinaa ilmeisesti heittäytyä vallan kaljuksi. Ehkäpä se ehtii hoitaa homman ennen joulukuuta ja kasvattaa vielä uuttakin tilalle? Toivossa on hyvä elää...