No nyt on korkattu tokossa voittajaluokka Variksen Tommin tuomaroimana Pieksämäellä! Kokemus sinänsä, monella eri tapaa. Henkiin jäätiin tästäkin, joten ei kun etiäppäin, vaikkei sitä ykköstulosta (toooosi yllätys...) vielä tipahtanutkaan.  

Paikkamakuu 10: Meinasi mennä käteen heti ensimetreiltä. Liikkuri hölmöili ja rivistöön päästyämme totesi vain yhteen putkeen "antakaa koiralle käsky ja jättäkää koira". Öh siis täh?! Menin aivan pihalle (en onneksi ollut ainoa), jätin jo koiran antaen sille hätäisesti käskyt ja palasin sitten kuitenkin yhden askelen jälkeen sen luo, kun homma olikin ihan sekaisin. Liikkuri viittoili  meitä kuitenkin lähtemään koirien luota, ja annoin toisen paikka-käskyn, sillä Watti oli todennäköisesti vielä hämmentyneempi kuin ohjaaja. Onneksi siitä ei sakotettu, meni liikkurin piikkiin. 

Seuraaminen 9: Tässä vaiheessa jo aloin aavistella pahaa vireen osalta. Koira oli kuin viritetty jousi ja murahti (!) joka ikisessä käännöksessä. Tuota ei ole kyllä tapahtunut koskaan ennen, ja alkoi nousta kylmä hiki otsalle kun ajattelin, mikä mahtaisi olla sitten tilanne esim. ruudussa, jos jo seuraamisessa alkaa lähteä ääntä... Tästä äänestä tuomari mainitsi, en muista oliko jotain muuta vikaa?

Liikkeestä istuminen 10: Istui nopeasti, tuomari mainitsi että etujalat ei olleet ihan tasan, mutta ilmeisesti siitä ei sitten tipu pisteitä?

Luoksetulo 8,5: Tässä kohtaa alkoi hirvittää. Jätin koiran, ja se alkoi huutaa perään! Siis oikeasti, mitä ihmettä?!? Vauhti oli niin mieletön, etten todellakaan uskonut pysähdysten siitä vauhdista onnistuvan (kuten ei kuulemma uskonut tuomarikaan...), mutta kummasti se onnistui stopit tekemään, ja hienosti vielä.

Ruutu 8: Vähän eteen jäi ruudussa, mutta mahtui hyvin ja meni sujuvasti maahan. Luoksetulo olikin sitten taas juttu sinänsä. Mikä älynväläys mahtoi olla tulla sivulle oikean sivun kautta edestäni kiertäen? Outo valinta, mutta mikäpä minä olen Watin päätöksiä kyseenalaistamaan... Ehkä hurja vauhti kostautui tässäkin ja tuli pieni virhearvio. Mutta mikä oudointa, tässä liikkeessä ei päässyt ääniä sitten ollenkaan.

Hyppynouto 7,5: No, ruudussa menetetyt äänet otettiin sitten takaisin tässä. Järkyttävä karjaisu/haukahdus kapulalle, siis oikeasti ihan törkeä. Possukoira. Heitin kapulan aika vinoon vasemmalle, mutta hienosti koira kyllä tuli hypyn kautta takaisin. Palautus oli tosi huono, istui eteen väljästi ja vinoon, perusasento sentään oli hyvä. Tajusin itse asiassa vasta kotiin ajaessani, että liikkuri ei edes kysynyt minkä kapulan haluan vaan antoi meille automaattisesti ohjatun kapulan?? Muille mielestäni tarjottiin normikapulaakin.

Metallinouto 7,5: Samat ongelmat tässä kuin edellisessäkin, eli karjaisu ja huono palautus.

Tunnari 8: Tämä lähti alusta asti niin pieleen, että olin satavarma, ettei onnistu. Liikkuri ei missään vaiheessa kysynyt, olenko valmis, vaan lykkäsi vain kapulan käteeni ja totesi siinä samalla itse, että on varmaan valmista. En ollut ehtinyt sanoa koiralle yhtään mitään valmistelevaa eikä se todellakaan edes tiennyt, että ollaan jo tekemässä jotain, kun en itsekään sitä tiennyt! Viritettynä jousena se siinä sitten pingotti ja lähetin niin flegmaattisella äänellä kuin ikinä itsestäni irti sain. Tunnarien takana oli ruutu, ja olin varma että sinnehän se ampuu. Mutta ylläri ylläri: hienosti meni kapuloille, teki rauhallisesti töitä ja valitsi varmasti yhden. Juuri kun koira lähti tulemaan minua kohti kapulan kanssa, lähti liikkuri vierestä sitä kohti hakemaan ylimääräisiä kapuloita pois. Tunnari on meille sen verran epävarma liike vielä, että tuo olisi saanut jäädä tapahtumatta - koira väisti liikkuria ja jäi hämmentyneenä ihmettelemään matkalle hetkeksi, se ei selvästikään ollut enää varma oliko tehnyt oikein. Vielä edessäni se kääntyi katsomaan liikkuria ja tuli sitten kapulan kanssa suoraan sivulle taskuperuutuksella. No, kapula oli oma, mikä oli pääasia, mutta eniten koko kokeessa harmittaa tuo episodi, kun koira oli lähdössä tosi varman oloisesti kohti ja sitten piti käydä noin.

Kaukot 0: Sama ongelma kuin luoksetulossakin, eli kun jätin maahan, alkoi huuto. Voi elämä... Mielentila oli siis sitä luokkaa, ettei tarvinnut kuvitellakaan kaukojen onnistuvan. Meni hosumiseksi parissa kohtaa, mikä vaati tuplakäskyt, ja eteni ehkä oman mittansa verran. Ykköstulos menetettiin sitten viimeisessä liikkeessä; jos tästä olisi saatu edes jotain, olisi saatu se ykkönen. No, aina ei voi voittaa...

Kokonaisvaikutus 9: Tuomarin mukaan koira teki töitä oikein iloisesti ja mielellään, muuta en muista mitä kommentoi.

Yhteensä 243 pistettä, II-tulos ja sijoitus 3./5. Saatiin siis pyttykin muistoksi tästä ikimuistoisesta pörhellyksestä! 

Viimeisen liikkeen jälkeen vapautettuani Watti räjähti - se pomppi kumipallona pariin metriin ja kehästä lähdettiin häntä tötteröllä. Sillä oli niiiin kivaa, ettei tosikaan, ja vaikka ykkönen jäi noin pienestä kiinni, omakin fiilis jäi tosi positiiviseksi ihan vain siksi, että koiran asenteessa ei ainakaan ole vikaa. Moottori riittää kyllä pitempiinkin setteihin, hyytymistä ei todellakaan ollut nähtävillä, ja Watti aidosti nauttii työnteosta. Nyt vain pitäisi keksiä, miten saan huomenna palautettua vähän vakavamman moodin ilman äänisikailuja... Huomisessa kokeessa on tosin se hyvä puoli, että tiedän liikkurin siellä toimivan aika paljon ennustettavammin ja loogisemmin. Tänään osan koirankin sähläyksestä aiheutti varmaan ohjaajan epävarmuus, kun en edes tiennyt, mitä ollaan milloinkin lähdössä tekemään, kun ei liikkuri sitä sanonut, näytti vain lähtöpaikan. Liikkeiden normijärjestys kun ei ole minulla vielä mielessä, ei etenkään koetilanteessa kun jännitys on huipussaan. 

Mutta tästä jatketaan aamulla, katsotaan mitä ihmeellisyyksiä saadaan sitten aikaan!