Eipä ole hetkeen ollut paljon päiviteltävää, kun ollaan vain tylsästi reenattu, reenattu ja sitten vielä vähän reenattu. Tänään tuli onneksi päivitettävää, kiitoksena varmaankin tuosta kaikesta reenaamisesta? Saamme vihdoin hyvästellä voittajaluokan (mikä surku...  ) ja EVL odottaa! Päästiin viimein kisaamaan kaiken sairastelun jälkeen, ja odotus palkittiin: se ykköstulos tipahti Varkaudesta Markku Mäntysen tuomaroimana.

 

Paikkamakuu 8,5: Jäi ihan vinksalleen, meni ilmeisesti sitten lonkka-asentoon ihan vallan pohjanmaan kautta... Perusasennon kämmäsin itse, kun en tajunnut jäädä järkevämpään kohtaan koiran vierelle, se kun tosiaan oli hieman oudossa asennossa. Perusasento oli siis hieman takana. Kuitenkin tosi rauhallinen - ja hiljainen - paikkamakuu, se on pääasia!

 

Seuraaminen 7,5: Tämä suututtaa, todella. Oltiin eka koirakko voittajassa, ja jatkettiin paikkamakuun jälkeen ilman virittelyjä kehän ulkopuolella. Watin oli jotenkin hankalaa asennoitua alkuun työntekoon, ja eka puolikas seuruusta meni ihan käteen. En edes tiennyt, että koira voi potkia ohjaajaansa säärille, mutta nyt on todistettu sekin. Jotenkin kummasti sain kunnon latauksia jalkoihini, ja se hieman hankaloitti liikkumista... Loppupätkä meni oikean tason mukaisesti, kun koira skarppasi ja tajusi, että pitäis varmaan tehdäkin jotain. Tätä samaa ongelmaa on ollut seuruussa ennenkin, joten joku ratkaisu pitäisi keksiä, että saataisiin homman juonesta kiinni alusta asti.

 

Liikkeestä istuminen 9,5: En tiedä, mistä puolikas meni. Veikkaisin valmistelevaa osuutta, painoi nimittäin jonkin verran.

 

Luoksetulo 10: Ja taas hölmöä huijattiin... En nähnyt, mitä saatiin arvosanaksi, ja tuomari totesi liikkeen jälkeen, että seisomisasentoa voisi kyllä hioa. Koira kun seisoi vähän vinossa, ei ollut ihan kohtisuorassa ohjaajaan nähden. Mietin jo, että ei ole todellista, pitääkö tuohonkin nyt sitten alkaa kiinnittää huomiota ja miten ihmeessä sen teen. Ei siihen sitten kuulemma tarvitse, en vain tunnistanut vitsiä. 

 

Ruutu 9,5: Puolikas pois lähtöluikautuksesta... Muuten loistava, myös sivulletulo tällä kertaa. Tosin nyt kuvio tehtiinkin vasemmalle, joten homma oli koiralle helpompi.

 

Hyppynouto 9: Samankaltainen luikautus lähtiessä jälleen, ja kapulalle vielä kunnon murahdus. Huoh. Niistä piste pois.

 

Metallinouto 10: Herravarjele! Watti inhoaa metallia ja siksi sille ei kehtaa edes huudella. Virrat oli siis sopivalla tasolla ja pisteitäkin ropisi. Nopeammin olisi kyllä saanut tuoda omaan makuuni.

 

Tunnari 8: Pelkäsin pahinta. Eilisillan tunnaritreenissä homma nimittäin kaatui täysin. Koira ei edes tiennyt, mitä sen pitää tuoda, vaan etsi makkarin nurkista jotain tuotavaa... Hieman huolestutti, etenkin kun unohdin kisareissulta tunnarit kokonaan kotiin, enkä ehtinyt tehdä varmistelua edes ennen kehää. Supernopea kapulan poimiminen ja sivulle, ja olin satavarma, että väärän se sieltä kävi vain nappaamassa. Mutta kappas, oma se oli! Pyörittely suussa oli kyllä... noh, aika härskiä, ja palautusasento vähän vino. Niistä pisteet pois.

 

Kaukot 7: Ei varmaan pitäisi olla tyytyväinen, että koira teki virheen, mutta jollain tapaa olen kuitenkin. En varsinaisesti siihen virheen tekemiseen, vaan siihen, että Watti lähti korjaamaan sen eikä jäätynyt. S-I siirtymässä teki siis maahanmenon, mutta nousi käskystä istumaan. Tuossa tuli sitten kaupanpäällisinä hypähdys eteenpäin. Kaikki muut siirtymät oli aivan loistavat, ja olen tositosi tyytyväinen näihin, vaikka pisteet ei huimat olleetkaan. Todellinen työvoitto meille, hyvä Watti! 

 

Kokonaisvaikutus 8: Piste pois äänistä.

 

Yhteensä 276,5 pistettä eli se kauan kaivattu I-tulos ja luokkavoitto. 

 

Ja sehän on satavarmaa, että voittajassa ei enää kisata. Nyt uusia liikkeitä päin ja vähän vaihtelua treeneihin, jee!

 

Kuvia ei kisoista saatu, mutta pieneksi piristykseksi mukaan ystävänpäivän kunniaksi otetut pusukuvat.

 

Hirrrrrrrveen iso suukko!

 

Olikohan tämä sitä kuuluisaa kuoliaaksi pussaamista?!