Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


lauantai, 15. joulukuu 2012

Pitkästä aikaa :)

Hups, päivitykset laahaa hieman jäljessä? blush Yritin päivittää jo aiemmin tänään, mutta kirjoitettuani pitkät litaniat sain kaiken jotenkin mystisesti katoamaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, ja siinä ehkä yksi syy, miksi ne päivitykset ovat jääneet... Paljon on tapahtunut vuoden aikana, joten lienee kohtuullista listata edes pääkohdat ennen vuoden vaihtumista. 

FI TVA


Kuva: Leena Kantanen

Unelmasta tuli totta! Watti valioitui Pieksämäellä 23.9. kuuden EVL:n kokeen jälkeen. Korkkasimme EVL-uran heinäkuun alussa Imatralla tarkoituksena vain kokeilla, missä pisteessä ollaan kisoja ajatellen. Suureksi yllätykseksi tehtiin heti ykköstulos (260,5 pisteellä ja luokkavoitolla), samoin kuin reilua viikkoa myöhemmin Janakkalassakin, missä pisteet tosin olivat hieman paremmat (296 p. ja 2. sija). Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Watista tuli vähän turhan itseriittoinen ja omatoiminen, ja se alkoi soveltaa melkoisen luovasti... Kolme kisaa meni päätä seinään hakatessa (yksi kolmostulos ja kaksi kakkostulosta), kunnes viimein Pieksämäellä Nokelaisen Annen tuomaroitavana palaset loksahtivat kohdalleen. Siellä pisteitä 279, 2. sija ja se himoittu TK4. Kennelliitto vahvisti TVA-arvon 7.11., joten tokoilut ovat meidän osalta ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. SM-tasolle ei taida motivaatio riittää, eikä myöskään kilpailemiseen ilman mitään tavoitetta (pelkän luokkavoiton ja pyttyjen tavoittelu ei ole ihan riittävä syy...). Katsotaan, palataanko tokoiluun vielä joskus, mutta nyt keskitytään muihin lajeihin!

AGI2


Kuva JANKK:n kisoista, kuvaajaa en tiedä?

Ihmeiden aika ei ole ohi: päästiin Watin kanssa kilpailemaan asti agilityssä! Ekat startit käytiin toukokuun lopussa, ja 12 startilla noustiin kakkosiin. Kakkosissa ollaan ehditty kisata muutama startti, ja johan niitä hyllyjäkin alkoi tipahdella, kun niiden puuttumista ykkösissä ihmettelin... Katsotaan, opinko ikinä ohjaamaan. 

DK MVA & HeW-12


Kuva: Veera Kiuru

Näyttelyiden osalta ollaan vietetty hiljaiseloa. En näe mitään järkeä juosta kehissä, kun ei mitään saavutettavaa ole. Vapun jälkeen matkattiin hyvässä seurassa Tanskaan Roskildeen kahteen KV-näyttelyyn. Ensimmäisenä päivänä pelkkä ERI (liian pieni), toinen päivä onneksi pelasti ja saaliina ROP ja Tanskan serti. Näin ollen Watista tuli Tanskan muotovalio. 


Kuva: Veera Kiuru

Kesäkuussa käytiin erkkarissa, jossa ei menestystä (ERI3 SA). Messariin ilmoittamista emmin pitkään, mutta päätin kuitenkin lopulta käyttää hyväksi mahdollisuuden "vapaaseen viikonloppuun" ja ilmoitin  molemmille päiville. Sieltä ei näköjään yllätyksiä meille tule: samalla kaavalla mentiin kuin kaikkina aiempinakin vuosina, eli toisena päivänä titteli ja toisena PU2. Pitäisi ehkä alkaa ymmärtää ilmoittaa vain toiselle päivälle - vielä kun tietäisi, kumpi on se "meidän päivä"! cheeky

Flyballia!


Kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

Jonakin heikkona hetkenäni lupauduin Watin kanssa Messarissa järjestettävään flyball-kisaan. Onnettomien sattumusten summana päästiin treenaamaan lajia kokonaiset kolme kertaa ennen kisaa, sillä omasta laatikostani ei ollut asiaan apua (erilainen kuin kisassa käytettävä) ja oikeanlainen laatikko löytyi matkan päästä eli Lappeenrannasta. Watti vietti vielä yli 5 viikkoa juuri ennen Messaria sairaslomalla (kennelyskä ja koheltaessa satutetut selkälihakset), joten ennen kisaa oli melkoisen epävarma olo... Olosuhteisiin nähden kisa meni kuitenkin Watin osalta erinomaisesti, vaikka näkyihän siitä selvästi, että rutiini pallon poimimisessa puuttuu. Watille nimittäin piti treeneissä heittää pallo laukaisun jälkeen laatikon yli, koska se sukeltaa hyvin herkästi pää edellä putkeen. Kiva laji, tätä voisi kokeilla joskus uudestaankin!

Entäs vuonna 2013?


Kuva: Veera Kiuru

Ainakin voisin luvata, että päivittelen blogia edes vähän ahkerammin kuin tänä vuonna... Suurempia tavoitteita ei ensi vuodelle olekaan, vain lisää kisaamista agilityssä (ja toivottavasti edes yksi nolla kakkosista, se olisi meille aika loistava saavutus!) ja "päätavoitteena" ehkäpä hakukokeita taas kesällä. Se tosin edellyttäisi, että päästäisiin treenaamaan metsäänkin, mikä on ollut hieman heikoilla kantimilla Mikkeliin muuton jälkeen... Ja mikä tärkeintä, yritetään pysyä terveinä ja hajottamatta itseämme, siinä on tavoitetta jo kylliksi. laugh

lauantai, 18. helmikuu 2012

Hei hei voivoi!

 Eipä ole hetkeen ollut paljon päiviteltävää, kun ollaan vain tylsästi reenattu, reenattu ja sitten vielä vähän reenattu. Tänään tuli onneksi päivitettävää, kiitoksena varmaankin tuosta kaikesta reenaamisesta? Saamme vihdoin hyvästellä voittajaluokan (mikä surku...  ) ja EVL odottaa! Päästiin viimein kisaamaan kaiken sairastelun jälkeen, ja odotus palkittiin: se ykköstulos tipahti Varkaudesta Markku Mäntysen tuomaroimana.

 

Paikkamakuu 8,5: Jäi ihan vinksalleen, meni ilmeisesti sitten lonkka-asentoon ihan vallan pohjanmaan kautta... Perusasennon kämmäsin itse, kun en tajunnut jäädä järkevämpään kohtaan koiran vierelle, se kun tosiaan oli hieman oudossa asennossa. Perusasento oli siis hieman takana. Kuitenkin tosi rauhallinen - ja hiljainen - paikkamakuu, se on pääasia!

 

Seuraaminen 7,5: Tämä suututtaa, todella. Oltiin eka koirakko voittajassa, ja jatkettiin paikkamakuun jälkeen ilman virittelyjä kehän ulkopuolella. Watin oli jotenkin hankalaa asennoitua alkuun työntekoon, ja eka puolikas seuruusta meni ihan käteen. En edes tiennyt, että koira voi potkia ohjaajaansa säärille, mutta nyt on todistettu sekin. Jotenkin kummasti sain kunnon latauksia jalkoihini, ja se hieman hankaloitti liikkumista... Loppupätkä meni oikean tason mukaisesti, kun koira skarppasi ja tajusi, että pitäis varmaan tehdäkin jotain. Tätä samaa ongelmaa on ollut seuruussa ennenkin, joten joku ratkaisu pitäisi keksiä, että saataisiin homman juonesta kiinni alusta asti.

 

Liikkeestä istuminen 9,5: En tiedä, mistä puolikas meni. Veikkaisin valmistelevaa osuutta, painoi nimittäin jonkin verran.

 

Luoksetulo 10: Ja taas hölmöä huijattiin... En nähnyt, mitä saatiin arvosanaksi, ja tuomari totesi liikkeen jälkeen, että seisomisasentoa voisi kyllä hioa. Koira kun seisoi vähän vinossa, ei ollut ihan kohtisuorassa ohjaajaan nähden. Mietin jo, että ei ole todellista, pitääkö tuohonkin nyt sitten alkaa kiinnittää huomiota ja miten ihmeessä sen teen. Ei siihen sitten kuulemma tarvitse, en vain tunnistanut vitsiä. 

 

Ruutu 9,5: Puolikas pois lähtöluikautuksesta... Muuten loistava, myös sivulletulo tällä kertaa. Tosin nyt kuvio tehtiinkin vasemmalle, joten homma oli koiralle helpompi.

 

Hyppynouto 9: Samankaltainen luikautus lähtiessä jälleen, ja kapulalle vielä kunnon murahdus. Huoh. Niistä piste pois.

 

Metallinouto 10: Herravarjele! Watti inhoaa metallia ja siksi sille ei kehtaa edes huudella. Virrat oli siis sopivalla tasolla ja pisteitäkin ropisi. Nopeammin olisi kyllä saanut tuoda omaan makuuni.

 

Tunnari 8: Pelkäsin pahinta. Eilisillan tunnaritreenissä homma nimittäin kaatui täysin. Koira ei edes tiennyt, mitä sen pitää tuoda, vaan etsi makkarin nurkista jotain tuotavaa... Hieman huolestutti, etenkin kun unohdin kisareissulta tunnarit kokonaan kotiin, enkä ehtinyt tehdä varmistelua edes ennen kehää. Supernopea kapulan poimiminen ja sivulle, ja olin satavarma, että väärän se sieltä kävi vain nappaamassa. Mutta kappas, oma se oli! Pyörittely suussa oli kyllä... noh, aika härskiä, ja palautusasento vähän vino. Niistä pisteet pois.

 

Kaukot 7: Ei varmaan pitäisi olla tyytyväinen, että koira teki virheen, mutta jollain tapaa olen kuitenkin. En varsinaisesti siihen virheen tekemiseen, vaan siihen, että Watti lähti korjaamaan sen eikä jäätynyt. S-I siirtymässä teki siis maahanmenon, mutta nousi käskystä istumaan. Tuossa tuli sitten kaupanpäällisinä hypähdys eteenpäin. Kaikki muut siirtymät oli aivan loistavat, ja olen tositosi tyytyväinen näihin, vaikka pisteet ei huimat olleetkaan. Todellinen työvoitto meille, hyvä Watti! 

 

Kokonaisvaikutus 8: Piste pois äänistä.

 

Yhteensä 276,5 pistettä eli se kauan kaivattu I-tulos ja luokkavoitto. 

 

Ja sehän on satavarmaa, että voittajassa ei enää kisata. Nyt uusia liikkeitä päin ja vähän vaihtelua treeneihin, jee!

 

Kuvia ei kisoista saatu, mutta pieneksi piristykseksi mukaan ystävänpäivän kunniaksi otetut pusukuvat.

 

Hirrrrrrrveen iso suukko!

 

Olikohan tämä sitä kuuluisaa kuoliaaksi pussaamista?!

 

lauantai, 14. tammikuu 2012

Tavoitteita pitää aina olla!

 Hieman myöhäisherännäisenä viimein ajattelin käydä läpi päättyneen vuoden tavoitteiden täyttymistä sekä uusia tavoitteita tälle vuodelle. Blogia vuoden verran taaksepäin selaamalla löysin seuraavanlaisen "toivelistan":


VUODEN 2011 TAVOITTEET:


TOKO:

- avoimen luokan starttaus (tämä tapahtuu itse asiassa hyvinkin pian, menin nimittäin ilmoittamaan Watin parin viikon päästä Tuuloksen kisoihin...) ja ainakin se yksi ykköstulos, tosin aikomuksena olisi käydä avoimessakin useampi kisa, että saataisiin sitä kallisarvoista kokemusta  - joten laitetaan tavoitteeksi kenties myös TK2?

- voittajan liikkeet kuntoon niin, että päästäisiin mahdollisesti jo loppuvuodesta starttaamaan sekin

Tämä tuli hoidettua: kolme kisaa avoimessa keväällä ja tuloksena TK2. Voittajassa startattiin syksyllä neljän kokeen verran, joista tuloksina kakkos- ja kolmostuloksia.

 

AGILITY:

- jospa Watti pääsisi edelleen lainaohjaajan kanssa silloin tällöin liitelemään, siinä ainoat tavoitteet tämän lajin osalta tälle vuodelle

Tässä pistettiin vähän paremmaksi. Toukokuussa jatkoin itse ohjaksissa, ja agilitykin on alkanut sujua huomattavasti mallikkaammin kuin mitä tuossa vaiheessa osasin luultavasti hurjimmissa unelmissanikaan haaveilla!

 

PK:

- BH keväällä

- hakukokeeseen loppukesäksi ja tottakai tavoitteena HK1 

BH suoritettiin huhtikuussa, ja hakukokeessakin käytiin loppukesällä. Tulos jäi saamatta, ja syksylle varattu toinen koe jäi käymättä dopingvaroaikojen vuoksi.

 

KOIRATANSSI:

- treenailua omaksi iloksi se mikä muilta lajeilta aikaa jää, kisoja en varsinaisesti suunnittele, mutta katsotaan mitä eteen tulee

Tanssahdeltua tuli aika vähän, kisattua vielä vähemmän...

 

NÄYTTELYT:

- tammikuun lopussa tulee se maaginen 2 vuotta täyteen, joten sen jälkeen yritetään saalistaa se viimeinen serti

- ulkomaille käy toivottavasti tiemme tänä vuonna, eli yrityksenä saada ne kahden ulkomaan cacibit

- kaiken tämän saalistusyrityksen päätavoitteena siis FI MVA ja C.I.B. - jopa C.I.E. jos tuon käyttötulostavoitteen kanssa natsaa, mutta tämä menee jo melkoiseksi haaveiluksi...

Viimeinen serti saatiin heti ekassa näyttelyssä 2-vuotissynttäreiden jälkeen, ja heinäkuisen luonnetestin jälkeen juhlittiin FI MVA -titteliä. C.I.E:hen vaadittavat cacibit saatiin kasaan myös heinäkuussa, C.I.B jäi siis pk-tuloksen puuttuessa vain haaveeksi (ja tittelitkin on näköjään menneet tuossa haaveilun keskellä sekaisin  ). Ulkomailla tuli siis myös käytyä ja haettua cacibien lisäksi EE ja RU MVA:n arvot.

 

VUODEN 2012 TAVOITTEET:

 

TOKO:

- Se VOI1 tottakai, ja mahdollisimman pian...

- EVL:n korkkaus ja toivottavasti edes joku ykköstuloskin.

 

AGILITY:

- Taitojen kartuttaminen (etenkin ohjaajan...), yhteistyön parantaminen sekä luottamuksen lisääminen koiraan.

- Kisauran aloittaminen, hui!

 

PK:

- Hakuilu mahdollisuuksien mukaan, ei kisatavoitteita tälle vuodelle.

 

KOIRATANSSI:

- Ajatuksena oli saada ohjelma kasaan maaliskuun kisoihin, mutta se taitaa kyllä jäädä... Tanssahtelua tänäkin vuonna fiilispohjalta.

 

NÄYTTELYT:

- Watin kotimaan näyttelyt jäävät tänä vuonna vähiin. Erkkarissa voisi käydä, ja Voittajassa tietty, mutta muuten jätetään varmaan näyttelykehät väliin.

- Toukokuulle on varattu Tanskan reissu ja siellä kaksi KV-näyttelyä, muita ulkomaan reissuja ei ole ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa. Tanskan valionarvo olisi ihan riittävä tavoite kaunistelussa tälle vuodelle. 

 

 

 

 

torstai, 29. joulukuu 2011

Sairastuvalta päivää!

 Kun asiat menee pieleen, ne menee sitten todella pieleen. Kolmet kisat peruttu doping-varoaikojen takia joulu-tammikuussa. Ensin Wattiin iski marraskuussa vesihäntä, niin uskomattomalta kuin se tuntuikin. Käytiin agilitytreenin jälkeen jäähdyttelylenkillä, jonka aikana koira piehtaroi paljon märässä lumessa, ja kotimatkalla pysähdyttiin kauppaan. Ilmeisesti turkki pääsi takista huolimatta kostumaan piehtaroidessa, ja kylmässä autossa odottelu sai aikaan vesihännän. Dolagista pari päivää, ja se joulukuun tokokisoista. 

 

Viikko Messarin jälkeen Watti alkoi pärskiä, aivastella ja ryystää. Eläinlääkäri diagnosoi vaivan kennelyskäksi, mutta itse hieman epäilen tuota kuitenkin. Koira kun ei yskinyt, kakonut eikä yökkinyt ollenkaan, eli kaikki aikaisemmin kennelyskäisillä näkemäni oireet puuttuivat kokonaan. Sain antibioottireseptin kaiken varalta, jos vaikkapa joulunpyhinä olisi tullut käänne huonompaan, ja aloitin lääkityksen pari päivää lekurikäynnin jälkeen. Oireet helpottivatkin samantien. Oliko kyseessä kuitenkin kenties nielutulehdus tai jotain muuta, en tiedä. Pääasia, että homma saatiin hoitoon. Nenäpunkkihäätökin tehdään joka tapauksessa nyt samaan syssyyn. 

 

Tuo antibioottikuuri ei ollut edes lopussa, kun jouluaatonaattona pienen tokotreenin jälkeen Watti alkoi pissata puhdasta verta ja huusi kuin tapettava. Ei kun lekuriin jälleen, diagnoosina virtsatietulehdus. Antibiootin vaihto ja Dolagista pahimpiin kipuihin. Tammikuun kaksi tokokisaa menivät sitten siinä. Samoin muuttuivat jalostussuunnitelmat, sillä todennäköisyys nartun tyhjäksi jäämiseen oli suuri. Watin velipoika sai suunnitellun naisen, ja sekös Wattia kismittäisi, jos se tietäisi...  Tänään käytiin vielä steriiliyden varmistamiseksi hakemassa Tardak-pistos, sillä vaikka verivirtsaisuus ja kivut loppuivat, Watti alkoi taas tikistellä pissiään loppulenkistä ja jotain ongelmaa eturauhasessakin siis on. Huoh, nyt sitten vain laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että nämä vaivat jäisivät tähän eikä tarvitsisi turvautua kastraatioon - se on nimittäin aika lailla viimeinen asia, minkä haluan tehdä. 

 

Pakollinen kisatauko siis tuli, mikä ei ole ehkä huonokaan asia. Helmikuussa toivottavasti taas back in business, entistä ehompina. 

 

 

maanantai, 5. joulukuu 2011

Voittajaa kerrakseen, lajissa kuin lajissa

 Päivitykset on taas vähän jääneet... Väliin on mahtunut muutama näyttely sekä yksi tokokoe, joten aloitetaanpa aikajärjestyksessä.

 

JYVÄSKYLÄ KV 19.11.

Tuli käytyä "kenraaliharjoituksissa" Messaria varten, vaikkei varsinaista syytä näyttelyttää Wattia oikeastaan ollutkaan. Ihan hyvä sinänsä, että tuli käytyä - totesin nimittäin, että esiintyähän tuo ei taas osaa, kun ei pitkästä aikaa ole tarvinnut! Seisominen oli jotain aivan mahdotonta; kun ei jalat pysy siellä, missä pitäisi, niin ei pysy. Treenaamisen paikka...

 

Tuomarina oli belgialainen Rita Reyniers, joka osoittautui suht tiukaksi, mutta mielestäni varsin oikeudenmukaiseksi. ERI-automaatit on jo niiiin nähty, että tervetullutta vaihtelua nähdä tuomari, joka osaa jakaa muutakin. Kelpieitä oli yhteensä 13.

 

"Almost 3 years. Correct bite. Nose colour fitting the coat colour. Typical ear set. Stable back. Excellent shoulder & well laid croup with good tail set. Excellent hind quarters. Good feet & typical coat texture. Moves well, front & rear in harmony." ("Lähes 3-vuotias. Oikea purenta. Kirsun väri sopii turkin väriin. Korvat tyypillisesti asettuneet. Vakaa selkä. Erinomainen lapa & hyvä lanneosa, häntä hyvin asettunut. Erinomaiset takakulmaukset. Hyvät tassut & tyypillinen turkinlaatu. Liikkuu hyvin, harmonisesti edestä ja takaa.") VAL ERI-1 SA PU-1 ROP CACIB

 

Ryhmässä tuomaroi joku italialainen, joka ei kelpieen päin tainnut juuri vilkaistakaan. Ei yllättävää. 

 

TOKO 26.11.

Neljäs kerta toden sanoo... Not. Voittajafiilistä ei tullut vieläkään. Tällä kertaa käytiin yrittämässä Kuopiossa Musti&Mirri-areenalla Katja Rautiaisen tuomaroimina. Paikkahan oli aivan loistava ja olosuhteet ihanteelliset, mutta kun ei niin ei... 

 

Paikkamakuu 9,5: Oli nuuskaissut pari kertaa heti alussa, muuten ei kuulemma huomautettavaa. En ole enää pitkiin jännittänyt paikkamakuuta, mutta tällä kertaa kyllä laskin sekunteja... Viereisen koiran ohjaaja nimittäin alkoi heti piiloon päästyämme tilittää, miten hänen koiransa lähtee aivan varmasti ja tekee jotain typerää, eikä se ole koskaan ollut 4 minuuttia paikkamakuussa, eikä sitä ole kyllä treenattukaan pitkiin... Todella hieno tunne kuunnella tuota se 4 minuuttia ja toivoa sydämensä pohjasta, ettei se vieruskaveri siellä niitä tyhmyyksiä tee! Pikku vinkki: jos epäilyttää, niin ei kannata tulla kisoihin, ja jos kuitenkin tulee, kannattaa pitää se suu kiinni eikä aiheuttaa pienimuotoisia sydänkohtauksia kilpakumppaneille. 

 

Seuraaminen 9: En kyllä tiedä, mistä noin hyvä arvosana tuli. Tämä ei nimittäin ollut seuraamista nähnytkään! Koira edisti (luulen, että oli omasta mielestään lähdössä ruutuun) ja oli jokseenkin pois hallinnasta, tuskainen olo jo ehti tulla. Aivan outo seuraaminen kaiken kaikkiaan.

 

Liikkeestä istuminen 9,5: En muista, mistä meni puolikas. Olisiko mennyt valmistelevasta osuudesta, jossa seuraaminen oli edelleen melkoista keulimista?

 

Luoksetulo 6: Varmistelin ennen kehää ulkopuolisen pallokäden avulla seisomista. Eka pysähdys olikin ihan ok, vaikka pienellä pompulla pysähtyikin. Ennakoi kuitenkin liikkeelle lähdön liikkurin käskystä, ja maahanmeno olisi saanut olla terävämpi. Treeniseuran puute alkaa näkyä turhan hyvin liikkuriin reagoimisena.

 

Ruutu 7,5: Pieni ulvahdus ruutuun lähtiessä, löysi oikean paikan (jäi kyllä vähän turhan eteen, mutta hyvin mahtui kuitenkin) ilman lisäkäskyjä. Oli kuitenkin jälleen reagoinut liikkuriin ja nousi seisomaan hänen käskystään, ei kuitenkaan lähtenyt sivulle ennen minun käskyäni. Tuli kuitenkin taas kerran ensin seuraamaan oikealle puolelle - siis täh?! En tajua, mistä tämä aina kokeissa tulee, kun treeneissä ei ole tehnyt tuota kertaakaan, ja olen tarkoituksella nyt vahvistanut vasemmalle tuloa. 

 

Hyppynouto 9: Ääni jälleen lähdössä, muuten ok.

 

Metallinouto 8,5: Hidasteli kapulaa ottaessa ja palautusvauhti olisi saanut olla nopeampi.

 

Tunnari 0: Ei auttanut varmistelu ennen kehää tällä kertaa.  Merkkasi heti oman ja tiesin kyllä, mikä se on, mutta teki tutun varmistuskierroksensa taas. Nyt tuli kuitenkin kuvioihin taas niiden muidenkin pieni maistaminen, ennen kuin päätyi kuitenkin siihen omaan. Tähän kohtaan noin miljoona kirosanaa!

 

Kaukot 0: Alkoi hienosti! Sitten tuli kuitenkin lipsahdus, kun seiso-istu menikin Watilta vahingossa seiso-maahan. Yritin korjata toisella käskyllä, mutta koira liimautui mattoon eikä tehnyt enää yhtään siirtymää. Huomasi ilmeisesti, että moka tuli, ja päätti että on parempi olla tekemättä yhtään mitään, ettei tee virheitä. 

 

Kokonaisvaikutus 9: Tuomari totesi, että koira tekee töitä iloisesti ja rotutyypillisesti, ainoa häiritsevä asia oli ne muutama ääni.

 

Pisteitä yhteensä 200,5 eli III-tulos. Sijoitus kuitenkin 2./6. 

 

HELSINKI WINNER 2011, 03.12.

Sitten olikin jo vuoden näyttelyhuipentuma, Messari-viikonloppu! Watti vietti viikonloppua "serkkupoikien" seurassa ja näyttelyissä kaunistelemalla. Lauantaina tuomarina oli Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista. Vaikutti oikein asiantuntevalta (kuulin, että olisi arvostellut Ruotsissa erkkarinkin?) ja oli oikein miellyttävä koiria kohtaan. Lisäksi tuomari perusteli valintansa ääneen, mikä oli ehdoton plussa! Valitettavasti en saa arvostelun joka kohdasta selvää, mutta tässä "hyvä arvaus":

 

"Snart 3 år. Typful hane av bra storlek. Välformat huvud med bra profil. Väl??? öron. Rund, aningen ljusa ögon stör uttrycket. Nospartiet kunde vara mer utvecklat under ögonen. Bra bett. Utmärkt hals, ??? och rygg. Aningen brant i korset. Bra föroröst och röstkorg. Något vid i armbågen. Breda lår. Bra benstomme. Välvinklad. Rör sig mycket bra från sidan." ("Pian 3-vuotias. Tyypillinen uros, hyvän kokoinen. Hyvinmuodostunut pää hyvällä profiililla. Hyvin ??? korvat. Pyöreät, hieman vaaleat silmät häiritsevät ilmettä. Kuono-osa voisi olla paremmin kehittynyt silmien alta. Hyvä purenta. Erinomainen kaula, ??? ja selkä. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hieman löysät kyynärät. Leveä reisi. Hyvä luusto. Hyvin kulmautunut. Liikkuu erittäin hyvin sivulta.") VAL ERI-2 SA PU-2 VARA-CACIB 

 

Watin velipoika Keiko veti pidemmän korren ollen lopulta ROP, joten lauantain tittelikin meni onneksi sukuun!  Tuomari perusteli veljesten järjestystä PU-kehän jälkeen sillä, että Watin pää miellytti häntä enemmän, mutta lopussa pitkään juoksutettaessa sillä alkoi lantio hieman pettää, ja siksi järjestys oli tämä. Watin esiintyminen oli hieman hallitumpaa kuin Jyväskylässä, mutta hosumista oli ilmassa kyllä taas jonkin verran.

 

VOITTAJA 2011, 4.12. 

Taas täytyy todeta, että Voittaja sopii meille. Kaksipäiväiset näyttelyt ovat meille plussaa, sillä eilisen aiheuttama väsymys teki Watista tänään äärimmäisen miellyttävän näyttelykaverin! Watti  näytti sitä paitsi nauttivan joka sekunnista. Kehä oli tunnin verran myöhässä, ja siinä staffikehää seuratessamme Watti ehti suuteloida kaikki lähistön ihmiset sekä flirttailla muutamalle nartulle tositarkoituksella. Iloinen kaveri kerrassaan... Tällä kertaa tuomarina oli Johan Juslin.

 

"Sopivan kokoinen, oikeanmallinen rotunsa edustaja. Hyvät pään linjat. Hyvä raajaluusto. Häntä hyvänä jatkeena ylälinjalle. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu hyvin." VAL ERI-1 SA PU-1 VSP CACIB V-11

 

Melkoisen ylimalkainen arvostelu (ainakin eiliseen syväluotaavaan analysointiin verrattuna), mutta lopputulos oli loistava, ja tuomari tuntui oikeasti Watista tykkäävän. ROP-valinnan jälkeen hän totesi, että Watti liikkuu todella upeasti, mutta narttu veti kuitenkin pidemmän korren (ja kaunis narttu se olikin, se on pakko myöntää!). Tittelin suhteen siis hattutemppu: kolmatta vuotta peräkkäin Voittaja-titteli on Watin taskussa!