Tänään alkoi Watilla agilityn alkeiskurssi. Kauan tätä on odotettukin, viimein toiveista tuli totta! Ekalla tunnilla ei juurikaan yllätyksiä vastaan tullut - päinvastoin, homma menee juuri niin kuin oletinkin. Watti on omasta mielestään vallan pätevä tekemään esteet tuosta noin vaan ilman sen suurempaa opastusta (ja etenkin ilman ohjausta ja komentelua), ja vauhtia riittää ihan omiksi tarpeiksi. Kaikki esteet oli IIIIIIHANIA, voi sitä riemun ja innostuksen määrää... 

 

Ekaan oppituntiin mahtui paljon, koiria kun on 7 (joista tänään kaksi poissa) ja kouluttajia 4. Aluksi käytiin läpi ohjaajien lämmittelyä, mistä ison osan jätin sattuneesta syystä väliin (ei ihan nuo spurttailut ja hyppelyt tälle vartalolle enää sovi... ;)). Esteistä käytiin läpi puomia, A-estettä, putkea, keppejä, pöytää ja hyppyjä.

 

Puomi: Ei menty koko puomia ollenkaan, vain molempia kontakteja. Nousukontaktille pysäytys ja namitusta, alastulokontaktilla 2-on-2-off ja namitusta. Vauhti olisi Watilla ollut hurja ylösmenossa, pysähtyy kyllä mutta selkeästi olisi herra Minä Osaan Kyllä ollut valmis painamaan tukka hulmuten koko puomin. Heti alusta asti käytettävä siis melkoisen selkeää ja napakkaa pysäytystä, ettei lähde ihan tyystin lapasesta homma. 

 

A-este: Samalla systeemillä kuin puomi, eli vain kontakteja treenattiin. Aika lailla samalla tavalla Watti myös toimi, joskin alatulokontaktilla meinasi välillä vähän valua eikä olisi viitsinyt pysyä pylly kontaktilla. Ja yli olisi pitänyt vaan päästä, keinolla millä hyvänsä - vain raukat pelkää, kelpie ei milloinkaan!

 

Hypyt: Ensin treenattiin lähettämistä hypyn ja kahden yli - irtoaa kyllä, ei ongelmaa (voi mikä yllätys...). Sen jälkeen otettiin kahta hyppyä koiran mukana lähtien, ei ongelmaa tässäkään. Toimii molemmin puolin ohjattuna ihan ok, oikealla puolella toki on vähän epävarmempi, mutta toimii kyllä.

 

Putki: No jaa, sinnehän se menee ja lujaa. Aivan mahtavaa, sanoi Watti ja syöksyi putkeen yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Vielä kun malttaisi odottaa käskyäkin eikä ampuisi pelkästä silmän räpäyttämisestäkin esteelle. Ilmeisen hauska juttu tämä, sanokaa minun sanoneen että tästä tulee vielä ongelma juuri siksi...

 

Kepit: Vinokepeillä aloitettiin, ensin neljällä ja sitten kahdeksalla. Vauhti oli, hmmm, miten sen nyt sanoisi... aikamoinen. Pikkuformula suorastaan ulvahti kepeille lähtiessään, niin suuri oli into. Voi kunpa kepit pysyisikin sen mielestä noin hauskana, tosin aavistus täytyy varmaan vauhtia tiputtaa, että ehtii tehdä ne pujottelutkin... Mutta hienosti meni ekan kerran treeni, ei yhtään virhettä ja asenne tosiaan kohdallaan ainakin näin alkuun. Aloitettiin niin, että yksi kouluttaja piti koiraa hihnan päästä ja toinen oli keppien päässä palkkaamassa kosketusalustalla. Sitten hihna poistettiin ja sama systeemi, itse siis kaiken aikaa vain annoin käskyn ja liikuin koiran mukana. Viimeiseksi menin itse keppien päähän lelun kanssa ja kutsuin koiran sieltä kepeille. 

 

Pöytä: Watin mielestä selkeästi tylsin esteistä - pysähtyäkin pitää! Ei sinänsä ongelmia, pari kertaa meinasi tuiskahtaa niskoilleen pöydältä alas, kun vauhtia oli se 50 km/h liikaa ja piti saada stopattua namille. Mutta pöydällä se pysyi, kaikesta huolimatta. 

 

Kaiken kaikkiaan tosi kiva aloitus, vaikkakin heti alkuun kävi hyvin selväksi, että koira on melkoisen paljon nopeampi kuin ohjaaja tulee kuunaan olemaan. Nyt voi vielä vedota mahan kokoon, kun ei pysy perässä, mutta jossain vaiheessa sekään ei käy enää tekosyystä... No, ei taida auttaa muu kuin opetella juoksemaan, ja vieläpä pirun kovaa. Tai toinen vaihtoehto on tietty opettaa Watti niin loistavaksi, ettei tarvi itse kuin seistä keskellä ja huudella käskyjä. Helppo nakki.