Joko viikon sikailukiintiö tuli täytettyä eilen, tai sitten väsytystaktiikka toimi. Oli miten oli, minulla oli agilityn alkeiskurssin yhteistyötestissä hihnan päässä varsin asiallinen pieni kelpie - sädekehä senkun keikkui pään päällä, kun se kirkkain silmin vakuutteli, ettei ikinä koskaan kuunaan ole hankala ollutkaan. Wattia olisi voinut melkeinpä kuvailla sanalla rauhallinen; tuskin ulkopuolisen silmin, mutta omiin käsiin se oli suorastaan autuaan tasainen. No, täytyy myöntää, että olihan se hiukan väsyneen tuntuinen eilisiltana humpattuaan Eevin kanssa reilun tunnin (ja rakastuttuaan jälleen kerran niin, että kotiin päästyämme livahti ulko-ovesta saman tien pihalle ja lähti uljaan prinssin tavoin prinsessansa - tai hänen autonsa - perään suurta rakkauttaan koko maailmalle kuuluttaen), liekö mennyt vallan maitohapoille siinä vauhdissa... 

 

Testi nyt ei sinänsä kovin kummoinen ja vaativa ollut, joten tuntui vähän hassulta siitä edes stressata, mutta tuon koiran kanssa kun ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma... Lentoon lähdössä oleva kelpie, jolla palavat silmät pyörii päässä ja jalat hädin tuskin koskee maahan, ei välttämättä ole se halutuin yksilö agilitykurssille, vaikka liitäjän lahjoja sillä todennäköisesti takataskussaan mitä suurimmassa määrin olisikin. No, tänään oli sitten tosiaan onneksi se hyvä päivä taas, eikä edellämainittuja oireita ilmaantunut missään vaiheessa.

 

Testiin kuului siis pieni seuraamispätkä vapaana, paikallaolo (asento vapaa) ja luoksetulo, koirasosiaalisuuden testaaminen, vieraan ihmisen käsittely sekä leikkiminen. Kaikissa osioissa häiriönä toimi samalla kentällä agilityä treenaava ja haukkuva koira, joka Wattia kiinnosti kyllä suuresti (tai en tiedä, kumpi sitä kiinnosti, itse koira vaiko ne esteet, joita se tuijotteli kaipaavasti alusta asti...), mutta yllättävän hyvin se pystyi kääntämään huomionsa muuhun kun sitä pyysin. Oikein positiivinen kokemus, päästään ryhmään tai ei. :) Tuloksia joudutaan odottamaan jokunen päivä, näin sitä pidetään hullua jännityksessä!

 

Huomenna alkaisi ilmoittautuminen JANKKin omiin tokokisoihin kesäkuun alussa, tässä sitä nyt arvotaan että uskaltaako vaiko eikö. Pitäisi varmaan vaan laittaa ilmoittautuminen saman tien huomenna menemään, niin ei tarvitsisi arpoa. Jos alan miettiä liian pitkään, jänistän kuitenkin. Miksi sitä pitääkin olla näin armoton jännittäjä ja panikoija?!