Watti vietti jälleen kerran vauhdikkaan Lappeenranta-loman. Käytiin tekemässä pienet rauniotreenit uudessa ympäristössä, tosin onhan Watti joskus ihan pikkuisena Lappeenrannan rauniotkin käynyt testaamassa. Olisiko johtunut juurikin vieraista olosuhteista, kun ilmaisut olivat varsin erikoisia. Haukku oli oudon katkonaista ja ponnetonta, ja haukkuessa piti rallata piiloa ympäri. Tätä ei ole kyllä omissa treeneissä vielä ilmennyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin... Etsi ja löysi kyllä tehokkaasti ja innokkaasti, siinä ei ollut ongelmia, mutta ilmaisut oli jotenkin epävarmoja.

 

Treenin jälkeen Leena otti pari kuvaa, jotka näppäränä tyttönä varastin Leenan blogista, kun en omiakaan näytä saavan koskaan otetuksi... 

 

Tikun kanssa käytiin pelmuamassa pariin otteeseen, ja aina se vaan on yhtä hauskaa. Lappeenrantaan on muuten ikävä, mutta yhtä asiaa en ikävöi: punkkeja. Niitä riittää enemmän kuin koskaan voisi kuvitellakaan. Sunnuntain Tikkari-lenkin jäljiltä poimin koirasta 9 punkkia ja itsestänikin muutaman. Eipä ollut punkkikarkotteista taas apua, ei noihin rajanpinnan hirviöihin taida mikään tehota. 

 

Jaa niin, jatkettiin sitten taas agilitaamistakin. Päätin ottaa itseäni niskasta ja sisuunnuin, kun koira toimii muilla (taitavammilla) ohjaajilla, mutta minulla ei. Tälle asialle tehdään jotain NYT. Pari viikkoa on nyt sitten taas oltu ryhmässä, ja onhan se edelleen "vähän turhan kiihkeä", mutta ehkäpä tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin paha kuin viime syksynä... Toiveajattelua? Noh, katsotaan miten tämä etenee ja miten kauan jaksan taas päätäni seinään hakata, mutta toistaiseksi ainakin yritys jatkuu.