Yritin päivittää jo aiemmin tänään, mutta kirjoitettuani pitkät litaniat sain kaiken jotenkin mystisesti katoamaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, ja siinä ehkä yksi syy, miksi ne päivitykset ovat jääneet... Paljon on tapahtunut vuoden aikana, joten lienee kohtuullista listata edes pääkohdat ennen vuoden vaihtumista. FI TVA
Kuva: Leena Kantanen
Unelmasta tuli totta! Watti valioitui Pieksämäellä 23.9. kuuden EVL:n kokeen jälkeen. Korkkasimme EVL-uran heinäkuun alussa Imatralla tarkoituksena vain kokeilla, missä pisteessä ollaan kisoja ajatellen. Suureksi yllätykseksi tehtiin heti ykköstulos (260,5 pisteellä ja luokkavoitolla), samoin kuin reilua viikkoa myöhemmin Janakkalassakin, missä pisteet tosin olivat hieman paremmat (296 p. ja 2. sija). Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Watista tuli vähän turhan itseriittoinen ja omatoiminen, ja se alkoi soveltaa melkoisen luovasti... Kolme kisaa meni päätä seinään hakatessa (yksi kolmostulos ja kaksi kakkostulosta), kunnes viimein Pieksämäellä Nokelaisen Annen tuomaroitavana palaset loksahtivat kohdalleen. Siellä pisteitä 279, 2. sija ja se himoittu TK4. Kennelliitto vahvisti TVA-arvon 7.11., joten tokoilut ovat meidän osalta ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. SM-tasolle ei taida motivaatio riittää, eikä myöskään kilpailemiseen ilman mitään tavoitetta (pelkän luokkavoiton ja pyttyjen tavoittelu ei ole ihan riittävä syy...). Katsotaan, palataanko tokoiluun vielä joskus, mutta nyt keskitytään muihin lajeihin!
AGI2
Kuva JANKK:n kisoista, kuvaajaa en tiedä?
Ihmeiden aika ei ole ohi: päästiin Watin kanssa kilpailemaan asti agilityssä! Ekat startit käytiin toukokuun lopussa, ja 12 startilla noustiin kakkosiin. Kakkosissa ollaan ehditty kisata muutama startti, ja johan niitä hyllyjäkin alkoi tipahdella, kun niiden puuttumista ykkösissä ihmettelin... Katsotaan, opinko ikinä ohjaamaan.
DK MVA & HeW-12
Kuva: Veera Kiuru
Näyttelyiden osalta ollaan vietetty hiljaiseloa. En näe mitään järkeä juosta kehissä, kun ei mitään saavutettavaa ole. Vapun jälkeen matkattiin hyvässä seurassa Tanskaan Roskildeen kahteen KV-näyttelyyn. Ensimmäisenä päivänä pelkkä ERI (liian pieni), toinen päivä onneksi pelasti ja saaliina ROP ja Tanskan serti. Näin ollen Watista tuli Tanskan muotovalio.
Kuva: Veera Kiuru
Kesäkuussa käytiin erkkarissa, jossa ei menestystä (ERI3 SA). Messariin ilmoittamista emmin pitkään, mutta päätin kuitenkin lopulta käyttää hyväksi mahdollisuuden "vapaaseen viikonloppuun" ja ilmoitin molemmille päiville. Sieltä ei näköjään yllätyksiä meille tule: samalla kaavalla mentiin kuin kaikkina aiempinakin vuosina, eli toisena päivänä titteli ja toisena PU2. Pitäisi ehkä alkaa ymmärtää ilmoittaa vain toiselle päivälle - vielä kun tietäisi, kumpi on se "meidän päivä"!
Flyballia!
Kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi
Jonakin heikkona hetkenäni lupauduin Watin kanssa Messarissa järjestettävään flyball-kisaan. Onnettomien sattumusten summana päästiin treenaamaan lajia kokonaiset kolme kertaa ennen kisaa, sillä omasta laatikostani ei ollut asiaan apua (erilainen kuin kisassa käytettävä) ja oikeanlainen laatikko löytyi matkan päästä eli Lappeenrannasta. Watti vietti vielä yli 5 viikkoa juuri ennen Messaria sairaslomalla (kennelyskä ja koheltaessa satutetut selkälihakset), joten ennen kisaa oli melkoisen epävarma olo... Olosuhteisiin nähden kisa meni kuitenkin Watin osalta erinomaisesti, vaikka näkyihän siitä selvästi, että rutiini pallon poimimisessa puuttuu. Watille nimittäin piti treeneissä heittää pallo laukaisun jälkeen laatikon yli, koska se sukeltaa hyvin herkästi pää edellä putkeen. Kiva laji, tätä voisi kokeilla joskus uudestaankin!
Entäs vuonna 2013?
Kuva: Veera Kiuru
Ainakin voisin luvata, että päivittelen blogia edes vähän ahkerammin kuin tänä vuonna... Suurempia tavoitteita ei ensi vuodelle olekaan, vain lisää kisaamista agilityssä (ja toivottavasti edes yksi nolla kakkosista, se olisi meille aika loistava saavutus!) ja "päätavoitteena" ehkäpä hakukokeita taas kesällä. Se tosin edellyttäisi, että päästäisiin treenaamaan metsäänkin, mikä on ollut hieman heikoilla kantimilla Mikkeliin muuton jälkeen... Ja mikä tärkeintä, yritetään pysyä terveinä ja hajottamatta itseämme, siinä on tavoitetta jo kylliksi.
Kommentit