Havahduin siihen, miten näyttelypainotteinen tämä blogi on viime aikoina ollut. Alkujaanhan tarkoitus oli pitää blogia treenipäiväkirjana, nyt se on näköjään unohtunut... Kun ei olla lähiaikoina kisoissakaan käyty missään lajissa, on mennyt turhan yksipuoliseksi. Olisi ehkä aika päivittää treeniasiatkin ajan tasalle!

Christa Enqvistin koulutukset 23.7.

Viime lauantaina oltiin pitkästä aikaa Christan koulutuksissa, ja kyllähän se hintansa väärti oli, jälleen kerran. Voittajan liikkeethän meillä on vielä aika pitkälti kesken, ja alkujaan oli tarkoitus keskittyä niihin, mutta koska hakukoe lähestyy uhkaavasti, katsoin parhaaksi kysyä apua sitä puolta ajatellen. Oikeastaan lajissa kuin lajissa meillä on ollut viime aikoina sama ongelma: Watin asenne on muuttunut jälleen hitusen liian ylimieliseksi, besserwisser-tyyliseksi. Se tietää, se osaa, se pystyy - turha tulla neuvomaan. Mieluisista asioista luopuminen (esteet, kapula, ruutu) on tullut todella vaikeaksi, ja kun kuuntelun taso on tuo mikä on, kusessa ollaan. Varastelua, tahmeita sivulletuloja, kun Huippukivat Jutut vetävät... 

Siispä ensimmäisenä ohjelmanumerona oli kuunteluharjoitus, ensin houkuttimena ruutu. Watti perusasennossa ja Christa houkutteli sitä karkaamaan ruutuun. Ja Wattihan kilttinä poikana karkasi - ei kerran, ei kahdesti, vaan monesti. Ohjaajan käskyjen kuunteleminen on todellakin taas unohtunut, ja simputuksen ansiosta koira lopulta totesi, että akat saa leikkiä keskenään tämän leikin ja käveli kylmästi ulos kentältä. Kolmesti taisin sen hakea kentän reunalta jatkamaan töitä, ennen kuin tuli jonkinasteinen luovuttaminen ja koira nöyrtyi pysymään sivulla. Sen jälkeen sama hyppynoudossa - tämä sujui jo paremmin, kun pieni herääminen asiaan oli selkeästi jo tapahtunut. 

Toisella osiolla viime aikojen murheenkryyni, esineruutu. Christa tosin totesi, ettei puutu pk-juttuihin, mutta suostui kuitenkin auttamaan, kun kyse oli puhtaasti asenneongelmasta, ei itse tehtävästä. Ongelmahan on se, että Watti nykyisin etsii kyllä hyvällä asenteella ja tehokkaasti, pysyy hyvin alueella ja löytääkin, mutta ei tuo esineitä pois. Se löytää ne kyllä, mutta toimintavaihtoehtoja on tämän jälkeen kolme: 1) ottaa esineen suuhun, viskaa sen olan yli tyyliin "täällä on, tuu äiskä hakemaan!" ja jatkaa seuraavan etsimistä, 2) ottaa esineen suuhun ja lähtee sen kanssa vastakkaiseen suuntaan, käskettäessä tuomaan tiputtaa esineen ja lähtee etsimään toista, 3) ottaa esineen suuhun ja tuo sitä pari metriä kohti, mutta jääkin sitten jäystämään sitä maaten, tai 4) ei ota esinettä suuhun ollenkaan, vaan käy pahimmillaan kolmekin kertaa tsekkaamassa paikan ennen kuin vaivautuu poimimaan. Turhauttavaa, todella! Esineiden palautusta on kuitenkin treenattu miljoona plus yksi kertaa, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Ongelmat tulevat silloin, kun tehdään ihan oikeana ruutuna. Ympäriinsä juokseminen ja etsiminen on selkeästi antoisampaa Watin mielestä kuin esineiden palauttaminen, sillä silloin on riskinä se, ettei enää pääsekään jatkamaan etsimistä. Siispä kannattaa pysytellä ruudun puolella?!

Vääntämiseksihän se meni. Ei aikomustakaan palauttaa esineitä, ei pienintäkään. Lopulta päädyttiin todelliseen tahtojen taistoon, jossa punnittiin kelpien ja Christan sinnikkyys - ja jälkimmäinen voitti. Aika pitkälle saatiin taistelu viedä, ennen kuin tuli luovuttaminen, ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä tämän illan treenissä, kantoiko työ hedelmää. Olisihan se kiva, jos viimein pelattaisiin tätäkin peliä samoilla säännöillä eikä molemmat omillamme...

Christan mukaan Watti on edistynyt mielettömästi ensimmäisestä treenikerrastamme (ikää taisi tuolloin olla juuri vuoden verran). Siinä on kuulemma kuitenkin sen verran pientä kakkiaista, että vaatii säännöllistä muistuttelua siitä, miten hommat tehdään. Vahva koira kuulemma, joka uskaltaa kyseenalaistaa asiat, jotka eivät ole sen mielestä tärkeitä - joten niistä täytyy tehdä sille tärkeitä.

Agility

Agilityssä ollaan otettu askel eteenpäin - ehkä pieni, mutta meille suuri! Kyllästyin Watin jatkuvaan perseilyyn radalla ja omaehtoiseen touhuamiseen, ja päädyin toteuttamaan sikailusta autoon -taktiikkaa. Ja sehän toimi! Piuhat yhdistyivät heti muutaman treenikerran jälkeen, kun koira kulkeutui häkkiin näytettyään perävaloja, ja nyt ei viimeisillä kahdella kerralla ole ollut mitään ongelmaa! Koira on loistavasti kuulolla, kuumenee tosin edelleenkin aivan liikaa, mutta pysyy kuitenkin kuulolla. Ohjaajan pitäisi nyt vain oppia ohjaamaan... Olen yrittänyt tietoisesti rauhoittaa itseni ja ääneni, sillä heti äänensävyni kiihtyessä koira kiihtyy myös potenssiin sata, ja senhän tietää, miten siinä sitten taas käy. Nyt on vain ongelmana se, että en saa terävyyttä myöskään liikkumiseeni, kun pyrin rauhallisuuteen. Suo siellä, vetelä täällä. Olen armotta myöhässä kaiken aikaa. No, tässäpä työsarkaa meille, ei lopu tekeminen kesken.

Toko 

Pahiten kesken voittajan liikkeistä ovat kaukot. Maahanmenon liikerata pitäisi saada muutettua paremmaksi, tulee tällä hetkellä eteenpäin siinä. Jostain syystä koira myös kääntyy myötäpäivään asennon muutoksissa. Kokeiltiin viimeksi treenissä sitä, että avustajat palkkasivat koiraa takana niin, ettei se koskaan tiennyt etukäteen, kummalta puolelta palkka tällä kertaa tulee. Takapalkkaahan tuolle ei voi taakse näkyviin jättää, jumittuu siihen liikaa. Avustajasysteemi vaikutti kokeilemisen arvoiselta, yritetään tuota.

Tunnari on edennyt, hurraa! Nyt etsitään jo selkeästi omaa eikä roiskita niin pahasti. Välillä kyllä maistaa vähän väärää, mutta ei nostele niitä. Uskon, että tuokin jää pois varmuuden kasvaessa.

Haku

Kisat lähestyy, ja projekti on vielä täysin kesken...! Metsässä toimii kyllä mielestäni ihan hyvin, on jopa kuulollakin. Ilmaisu tullessani viereen on vahvistunut, haltuunottoa on tehty vasta pari kertaa, mutta ei ole ihan niin epätoivoinen yritys kuin pelkäsin. 

Tottispuolella suurin ongelma on hyppy. Katsotaan, saadaanko asia kuntoon elokuun loppuun mennessä, vai lähdetäänkö kokeilemaan pelkällä noudolla. Eteenlähetyksen maahanmeno-ongelmaa ratkaisi aika pitkälle tuo Christan koulutusten kuuntelutreeni. Henkilöryhmää täytyy lähiaikoina treenata paljon, siinä keskittyminen herpaantuu luvattoman paljon. Vaan jospa tämä tästä, seuraavat neljä viikkoa tulevat olemaan pyhitetyt pk-treenille!